Kaksi lauseketta ovat keskenään rinnasteisia, jos ne ovat samassa syntaktisessa suhteessa johonkin niitä hallitsevaan lausekkeeseen eikä kumpikaan määritä toista. Sama koskee useamman kuin kahden elementin rinnastusta:
Esimerkissä (a) maannimet ovat keskenään rinnasteisia, sillä ne ovat pelastaa-verbiin nähden samassa syntaktisessa suhteessa eli toimivat subjektina. Kokonaisuutena nämä rinnasteiset substantiivilausekkeet (NP:t) muodostavat uuden laajemman substantiivilausekkeen:
Esimerkissä (b) puolestaan hakasulkeiden sisäiset substantiivilausekkeet toimivat substantiivin tuonti genetiivimääritteenä, esimerkissä (c) on kaksi adjektiivimääritettä keskenään samassa suhteessa substantiiviin partaniekka, ja (d):ssä postpositiolausekkeet ovat samassa suhteessa partisiippiin pettynyt.
Esimerkissä (e) on rinnastettu yhdyssanan määriteosat, jotka ovat keskenään samassa suhteessa yhdyssanan edusosaan käristys:
Rinnastus on suhteena varsin vapaa siinä mielessä, että lähes mitkä hyvänsä kaksi samaan sanaluokkaan kuuluvaa elementtiä voi rinnastaa keskenään, esim. kaksi nominia tai kaksi adverbia. Ainoastaan partikkeleita ei yleensä ole mahdollista rinnastaa:
Tietyt partikkelit, nimittäin adverbiaalikonjunktiot voidaan kuitenkin yhdistää rinnastuskonjunktiolla. Muut kuin jos ja kun tai jos tai kun ovat tosin harvinaisia.
Eräänlaista konjunktioiden rinnastamista on myös niiden vaihtoehtoisuutta ilmaiseva liittäminen vinoviivalla: Perinnöllistä ja/vai opittua? (l); – – hallitus pyytää valtuuksia vaihtovelkakirja- ja/tai optiolainojen ottamiseen (l); – – mitä tapahtuu jos/kun Suomi julistetaan luottokelvottomaksi (l).