Taustoittava pykälä
Perinteisessä kieliopissa substantiivin määritettä eli attribuuttia on pidetty lauseenjäsenenä. Koko lauseen kannalta katsoen substantiivin laajennukset eli täydennykset ja määritteet ovat kuitenkin substantiivilausekkeen eli NP:n jäseniä eivätkä lauseen jäseniä. Nimitystä attribuutti ei tässä kieliopissa käytetä; on siis substantiivin, adjektiivin ja adverbin täydennyksiä ja määritteitä, jotka ovat kyseisen lausekkeen osia.
Perinteisessä kieliopissa on pidetty niin koko lauseen ja verbin määritteitä kuin kaikkia adjektiivinkin määritteitä adverbiaaleina. Tässä kieliopissa käytäntö on hieman toinen: adverbiaaliksi katsotaan sekä lauseen että verbin määritteet ynnä adjektiivin määritteet tyyppiä suosionosoituksista kiitollisena; kateellinen jollekulle. Myös perinteisen kieliopin substantiivin paikallissija-attribuutit tyyppiä pikajuna Kuopioon, kramppi jalassa, konsertto viululle ovat substantiivin adverbiaalimääritteitä. Sen sijaan sellaisia adjektiivin ja adverbin astemääritteitä kuin aika hyvä tai melkein vahingossa ei pidetä adverbiaaleina. (» § 611). Adjektiivin adverbiaali sen sijaan on esim. tyyppiä elämälle kiitollinen (» § 617). Adverbiaali voi siis näillä ehdoin olla joko lauseen tai lausekkeen jäsen.
Edellinen pykälä