Puhuttelujohdokset ovat (i)ttele-johtimisia verbejä, joilla kuvataan tietyn substantiivin tai pronominin käyttämistä puhuteltavan tai puheenalaisen nimittämiseen. Kyseinen puhuttelusana on verbijohdoksen kantasanana (rouvitella ’sanoa rouvaksi’ < rouva). Puhuttelujohdosten ilmaisema toiminta on perusluonteeltaan toistuvaa, habituaalista, mutta niillä voi kuvata myös kerrallista puhuttelua.
Kantasanasta riippuen johdoksen ilmaisema puhuttelu voi olla myös haukkumista:
Puhuttelujohdokset ovat karttuva, mutta eivät lekseemimäärältään suuri ryhmä. Johdinainesta edeltää i, jos kantana on A- tai e-vartalo, ja kantavartalo on tällöin samanasuinen kuin monikkovartalossa (herro-itel-la, nais-itel-la). Muista (i)ttele-johdoksista (» § 361) poiketen puhuttelujohdoksen kantavartalo voi olla kolmitavuinenkin (tohtori-tel-la) tai yhdyssana (muumimammo-itel-la).
Huom. Jossain määrin puhuttelujohdosten kaltaisia ovat seuraavanlaiset (i)Ctele-verbit: harmitella, kauhistella, kummastella, liioitella, onnitella, pahoitella, päivitellä, sadatella, surkutella, vähätellä. Ne eivät kuvaa niinkään tietyn sanan käyttöä kuin tämän kantanomininsa tarkoittaman asian asenteellista kohdistamista tai yhdistämistä puheenalaiseen (vrt. suhtautumisjohdokset kuten kummeksua, väheksyä » § 350).
Edellinen pykälä