SISÄLLYS > ILMIÖT > Sanajärjestys > Loppukentän järjestys > Verbiloppuinen järjestys > § 1390 Milloin
lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen
§ 1390 Milloin
lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen
Loppukenttä on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen,
kun verbi seuraa siinä laajennuksiaan. Teeman ja verbin välissä
on vähintään yksi lauseenjäsen: täydennys, integroitunut adverbiaalimäärite
tai subjekti (ellei se ole teemana). Tunnusmerkkinen verbiloppuisuus
edellyttää, että esikentässä on
jotakin. Alisteisissa lauseissa, joissa järjestys on verbiloppuinen,
esikentässä voi tällöin katsoa olevan konjunktio.
Esikenttä |
Teemapaikka |
Loppukenttä |
En |
minä |
siitä mitään ole tiennyt. |
Kai |
teillä |
täällä sentään jotakin on. |
Sitä varten |
minun |
sinne piti lähteäkin. |
jos |
se |
nyt tässä tilanteessa jotakin merkitsee |
Silloin kun lauseessa on liittomuoto, verbiliitto, verbiketju tai infiniittinen
täydennys, verbiloppuisuus saattaa olla osittaista: finiittimuoto
on tunnusmerkittömään tapaan loppukentän alussa, mutta infiniittinen
muoto seuraa laajennuksiaan.
|
Loppukenttä |
|
|
Kai sinä |
olet |
sentään jotakin |
oppinut. |
Kai se |
olisi |
jonnekin |
saatava. |
Ei sille |
taida voida |
paljon mitään |
tehdä. |
Ei sille |
taida |
paljon mitään |
voida tehdä. |
Kun finiittiverbi on esikentässä, verbiloppuisuus
on välttämättä osittaista: Olet sinä sentään
jotakin oppinut. Verbi voi
loppukentässä olla myös laajennustensa välissä (a). Järjestys on
silloin toisaalta tunnusmerkkisesti verbiloppuinen, mutta verbiä seuraa
vielä lisäyksenomainen määrite.
(a)
– Mitä ihmettä
sinä siellä teit keskellä yötä? (k)
| Kai siinä [puolueiden yhteistyön parantuessa] vähän
kakkaakin on rattailta pudonnut matkan
varrella? (l)
Useimmille tunnusmerkkisesti verbiloppuisille lauseille
on yhteistä reaktiivisuus ja affektisuuskin (b). Ne ovat kysymysmuotoisia
tai -funktioisia (c), verbi- tai partikkelialkuisia (d) tai reema-alkuisia
(e).
(b)
– Mitäs perkelettä
nämä [jouluruokaohjeet] tässä tekee,
Tiina kysyi. ¶ Ilpo näytti loukkaantuneelta. – Kai meillä ny aattoateria
on. (k) | Mä suutuin.
Millä valtuuksilla se mulle vittuili? – Kai
sitä nyt koulukaslinjasa kuskin jokkainen tietää! (k)
(c)
– Ansallako
sinä ny kortteeria pirät? (k)
| Publish or perish, julkaise tai tuhoudu, kukapa siinä
virkojen ja apurahojen tavoittelurallissa kriisiin joutaisi! (a)
(d)
Kolmisensataa
kisaturistia toi reippaan tunnelman Suomen peleihin. Olisi heille edes yhden
voiton suonut. (l) | Vieläkö
aiot kostaa niille huijareille? Kyllä ne jonkin näpäytyksen
ansaitsisivat. (k) | Kai
siinä väitteessä jotain perääkin on, tuskin
se ilmasta on poimittu. (l)
(e)
Tekö siis
näitte meidät tuolla? – –. – Tietysti näin, hän sanoi hiukan epävarmasti.
– Minähän sanoin juuri, että siksi minä sinne soitinkin. (k)
| Ymmärrän kyllä, että tyytyväiset kansalaiset ovat puolueellesi
kauhistus, sillä tyytymätön, työtön vaalikarja teidät hengissä
pitää. (l)
Jälkiasemaisessa alisteisessa lauseessa verbiloppuisuus
on joskus päälauseen tunnusmerkkisen järjestyksen heijastumaa. Silloin
päälause on jotakin edellä mainittua tyyppiä ja mahdollisesti itsekin
verbiloppuinen (f).
(f)
En minä nyt niin
rikas ole, että olisi varaa rahoja nollatilillä
makuuttaa (L) [mainos]
| Lapsi: Ei se [pyyhe uimarannalla] kastu.
Äiti: Kastuu se jos se veteen menee. (P)
| Kyllä minä ymmärrän, että sinä laihtua haluat,
mutta en sitä, miksi siitä pitää amerikkalaisille maksaa. (k)
Alisteinen lause voi toisaalta olla verbiloppuinen
ilman että lausetta tulkitaan tunnusmerkkiseksi (g). Tällaiset lauseet
sisältävät tyypillisesti tuttua tai itsestään selvää tietoa. Verbiloppuisuus
on eräissä tapauksissa pitkälti vakiintunutta (h). Tyypillinen on
varauksena toimiva jos-lause, esim. jos
sitä nyt x:ksi voi sanoa tai jos se x:stä riippuu.
(g)
Suomikin on
hänelle mahdollinen asiakas, jos se sitä haluaa. (l)
| Onko se vanha edes pystyssä enää. Se oli nimittäin aika
kallellaan kun mä viimeks sitä katoin. (P)
| Salaa olin toivonut Janin ehdottavan juuri tätä, mutta
sitten kun hän sen teki, häkellyin. (k)
| Johannes antoi Jeesukselle tukea aina silloin kun hän sitä
eniten tarvitsi. (E) | Vaikka
sisävedet lämpimiä ovatkin, mihinkään ennätyslukemiin
ei ole ylletty. (l) | Jos käskytys
ei riitä, pitäisi ottaa tilalle työntekijät, joilla on itsekuria
tehdä se työ, josta he palkkansa saavat. (l)
(h)
Jos
presidentti Kekkosen viime vuodet jotakin opettivat, niin
sen mikä on valheen voima. (l) | Siinä
saattoi mennä silmä kun Tellu sille päälle sattui. (k)
| Enää Smirnov ei aina pysty ottamaan perhettä mukaansa niin
mielellään kuin sen tekisikin. (l)
| Vaikeat ajat tulossa, sanoi Holkeri kun pääministerin
haastattelutunnin alussa kelloa katsoi. (l)
|