VISK - § 1390 Milloin lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen

SISÄLLYS > ILMIÖT > Sanajärjestys > Loppukentän järjestys > Verbiloppuinen järjestys > § 1390 Milloin lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen

§ 1390 Milloin lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen

Loppukenttä on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen, kun verbi seuraa siinä laajennuksiaan. Teeman ja verbin välissä on vähintään yksi lauseenjäsen: täydennys, integroitunut adverbiaalimäärite tai subjekti (ellei se ole teemana). Tunnusmerkkinen verbiloppuisuus edellyttää, että esikentässä on jotakin. Alisteisissa lauseissa, joissa järjestys on verbiloppuinen, esikentässä voi tällöin katsoa olevan konjunktio.

Esikenttä	Teemapaikka	Loppukenttä
En	minä	siitä mitään ole tiennyt.
Kai	teillä	täällä sentään jotakin on.
Sitä varten	minun	sinne piti lähteäkin.
jos	se	nyt tässä tilanteessa jotakin merkitsee

Silloin kun lauseessa on liittomuoto, verbiliitto, verbiketju tai infiniittinen täydennys, verbiloppuisuus saattaa olla osittaista: finiittimuoto on tunnusmerkittömään tapaan loppukentän alussa, mutta infiniittinen muoto seuraa laajennuksiaan.

	Loppukenttä
Kai sinä	olet	sentään jotakin	oppinut.
Kai se	olisi	jonnekin	saatava.
Ei sille	taida voida	paljon mitään	tehdä.
Ei sille	taida	paljon mitään	voida tehdä.

Kun finiittiverbi on esikentässä, verbiloppuisuus on välttämättä osittaista: Olet sinä sentään jotakin oppinut. Verbi voi loppukentässä olla myös laajennustensa välissä (a). Järjestys on silloin toisaalta tunnusmerkkisesti verbiloppuinen, mutta verbiä seuraa vielä lisäyksenomainen määrite.

(a)

– Mitä ihmettä sinä siellä teit keskellä yötä? (k) | Kai siinä [puolueiden yhteistyön parantuessa] vähän kakkaakin on rattailta pudonnut matkan varrella? (l)

Useimmille tunnusmerkkisesti verbiloppuisille lauseille on yhteistä reaktiivisuus ja affektisuuskin (b). Ne ovat kysymysmuotoisia tai -funktioisia (c), verbi- tai partikkelialkuisia (d) tai reema-alkuisia (e).

(b)

– Mitäs perkelettä nämä [jouluruokaohjeet] tässä tekee, Tiina kysyi. ¶ Ilpo näytti loukkaantuneelta. – Kai meillä ny aattoateria on. (k) | Mä suutuin. Millä valtuuksilla se mulle vittuili? – Kai sitä nyt koulukaslinjasa kuskin jokkainen tietää! (k)

(c)

– Ansallako sinä ny kortteeria pirät? (k) | Publish or perish, julkaise tai tuhoudu, kukapa siinä virkojen ja apurahojen tavoittelurallissa kriisiin joutaisi! (a)

(d)

Kolmisensataa kisaturistia toi reippaan tunnelman Suomen peleihin. Olisi heille edes yhden voiton suonut. (l) | Vieläkö aiot kostaa niille huijareille? Kyllä ne jonkin näpäytyksen ansaitsisivat. (k) | Kai siinä väitteessä jotain perääkin on, tuskin se ilmasta on poimittu. (l)

(e)

Tekö siis näitte meidät tuolla? – –. – Tietysti näin, hän sanoi hiukan epävarmasti. – Minähän sanoin juuri, että siksi minä sinne soitinkin. (k) | Ymmärrän kyllä, että tyytyväiset kansalaiset ovat puolueellesi kauhistus, sillä tyytymätön, työtön vaalikarja teidät hengissä pitää. (l)

Jälkiasemaisessa alisteisessa lauseessa verbiloppuisuus on joskus päälauseen tunnusmerkkisen järjestyksen heijastumaa. Silloin päälause on jotakin edellä mainittua tyyppiä ja mahdollisesti itsekin verbiloppuinen (f).

(f)

En minä nyt niin rikas ole, että olisi varaa rahoja nollatilillä makuuttaa (L) [mainos] | Lapsi: Ei se [pyyhe uimarannalla] kastu. Äiti: Kastuu se jos se veteen menee. (P) | Kyllä minä ymmärrän, että sinä laihtua haluat, mutta en sitä, miksi siitä pitää amerikkalaisille maksaa. (k)

Alisteinen lause voi toisaalta olla verbiloppuinen ilman että lausetta tulkitaan tunnusmerkkiseksi (g). Tällaiset lauseet sisältävät tyypillisesti tuttua tai itsestään selvää tietoa. Verbiloppuisuus on eräissä tapauksissa pitkälti vakiintunutta (h). Tyypillinen on varauksena toimiva jos-lause, esim. jos sitä nyt x:ksi voi sanoa tai jos se x:stä riippuu.

(g)

Suomikin on hänelle mahdollinen asiakas, jos se sitä haluaa. (l) | Onko se vanha edes pystyssä enää. Se oli nimittäin aika kallellaan kun mä viimeks sitä katoin. (P) | Salaa olin toivonut Janin ehdottavan juuri tätä, mutta sitten kun hän sen teki, häkellyin. (k) | Johannes antoi Jeesukselle tukea aina silloin kun hän sitä eniten tarvitsi. (E) | Vaikka sisävedet lämpimiä ovatkin, mihinkään ennätyslukemiin ei ole ylletty. (l) | Jos käskytys ei riitä, pitäisi ottaa tilalle työntekijät, joilla on itsekuria tehdä se työ, josta he palkkansa saavat. (l)

(h)

Jos presidentti Kekkosen viime vuodet jotakin opettivat, niin sen mikä on valheen voima. (l) | Siinä saattoi mennä silmä kun Tellu sille päälle sattui. (k) | Enää Smirnov ei aina pysty ottamaan perhettä mukaansa niin mielellään kuin sen tekisikin. (l) | Vaikeat ajat tulossa, sanoi Holkeri kun pääministerin haastattelutunnin alussa kelloa katsoi. (l) |