Puhutussa kertomuksessa referoinnista voi puuttua johtoilmaus samaan tapaan kuin kaunokirjallisen kerronnan vapaassa (epä)suorassa esityksessä (» § 1463, 1475). Tätä on kutsuttu nollasitaatiksi. Puhutun kertomuksen repliikeissä ei kuitenkaan ole epäsuoran esityksen merkkejä. Johtoilmauksen puuttuessa on eri tapoja ohjata vastaanottaja tekemään oikea päätelmä puhujan identiteetistä. Esimerkissä (a) referaattia lahja, lahja edeltää referoidun henkilön toiminnan kuvaus, ja kerronnan ja referaatin rajaa on osoittamassa partikkeli et. Toiminnan kuvauksen sisältävän lauseen ja johtolauseen ero on tällaisissa tapauksissa häilyvä. (Isoilla kirjaimilla osoitettu äänen voimakkuutta.)
Jos kertomuksessa on kaksi puhujaa, usein vain toiseen viitataan eksplisiittisesti. Esimerkissä (b) puhujien ero näkyy paitsi rivien 5 ja 6 johtoilmauksista myös siitä, että johtolauseettomat repliikit on esitetty äänen sävyä muunnellen ja niissä on logoforinen pronomini hän (riveillä 2, 6 ja 7). (Logoforisesta pronominista » § 1469.)
| 1 | V: | – – et se huoltomies, jotenki sit teettää tai hommaa sen toisen avaimen sitte |
| 2 | (.) No @ei se ei ollu sitte se tyttö sitä ninku kerinny tekemää@ ja. @Ei hän | |
| 3 | voi mennä ku. ku tota, ei se huoltomies o koskaan siellä@ ja. | |
| 4 | S: | hm. |
| 5 | V: | Sit se joo oli san- et ne menee sillon ku o huoltomiehen vastaanotto. @No |
| 6 | mut ku hän on töissä sillon@. Ja Soili oli ett et otat, vapaata töistä sit | |
| 7 | ten.(.)@Ei sitä nyt, ei hän nyt oikeen voi@. (p) |
Edellinen pykälä