Puhutussa kielessä, jossa etenkin määräisten tarkenteiden käyttö on runsasta, käytetään tarkenteettomia NP:itä ennen kaikkea silloin, kun tarkoitteen identiteetti ei ole keskustelussa keskeinen. Tällaisia ovat mm. geneeriset ja muut epäspesifiset ilmaukset (» § 1406 – 1408), esim. seuraavassa esimerkissä korostetut.
Myös itsestään selvästi määräisiksi ymmärrettävät NP:t ovat usein tarkenteettomia. Tällaisia ovat tuttujen henkilöiden ja paikkojen nimet (tarkenteellisista » § 1414) sekä perheenjäseniä (äiti, isä) ja muita sosiaalisesti keskeisiä henkilöitä tai instituutioita (reksi, apteekki) tarkoittavat substantiivit, jotka muistuttavat erisnimiä (» § 597 huom.), samoin ainutkertaisten olioiden nimitykset kuten aurinko. Toisen ryhmän muodostavat genetiivimääritteen tai possessiivisuffiksin sisältävät NP:t, joissa määräinen omistaja tekee lausekkeen tarkoitteesta tältä osin tunnetun. Seuraavassa esimerkissä on useita tarkenteettomia NP:itä, joiden tarkoitteet jäävät yhden maininnan varaan: genetiivimääritteen sisältävä Sepen vanhempien kellaria, epäspesifinen kivoja huonekaluja sekä tunnistettavat mutta taustalle jäävät kädet ja puhelin sekä erisnimet Roomassa ja Suomeen. Sen sijaan puheenaiheeksi nousevaa tyttöä tarkoittava NP saa tarkenteen semmonen.
S: | Oli meil oli sillai aika mukavaa et (.) et sillon aatonaattona torstai-iltana? ni moltiin tuol mönkimässä Sepen vanhempien kellaria kattomassa onks niil siel kivoja huonekaluja ja sit me mentiin vaan ylös pesee kädet ja sit soi puhelin ja (.) ja tota siel oli semmonen tyttö joka m’ollaan tavattu sillon neljä vuotta sitte Roomassa. |
V: | Nii:, |
S: | Ja tota Uusseelantilainen tyttö, (.) ja se oli tulossa Suomeen pyöräilemään, (p) |