SISÄLLYS > ILMIÖT > Kysymykset > Vaihtoehtokysymykset > Vaihtoehtokysymysten polaarisuus > § 1695 Kielteisesti suuntautuva eikö-kysymys
§ 1695 Kielteisesti suuntautuva eikö-kysymys
Kielteisesti suuntautuvan eikö-lausuman
käytölle on ominaista, että kysyjä pyytää vahvistusta kyseisen kieltolauseen
paikkansapitävyydelle. Konkreettisin peruste on se, että asia on
esitetty juuri edellä, jolloin eikö-kysymys
esiintyy tarkistuskysymyksenä tai topikalisoivana hämmästelykysymyksenä
(a). Esimerkeissä (b) ja (c) arvio kieltolauseen paikkansapitävyydestä
perustuu päätelmään.
(a)
S: | Minä
en oo soanu yhttää kirjettä. |
J: | Etkö, |
S: | En. (p) |
(b)
M: | No
om myö ostettu ne sohvat ja, – – ja keittiön pöyvät (.) et semmoset
ihan pakolliset suurin piirttein. |
J: | Mm. Et eiks ollu ees keittiönpöytää. |
M: | Eii (p) |
(c)
S: | Mites
sen huomisen kanss on. Sinne Eilalle ja Pertsalle |
V: | Eiks Liisa
o sun kans siit mitää jutellu. |
S: | Se eile eile vaan
sovittiin et ja että noin seitsemän aikaan mentäs eikä mentäs pyörillä
mut tota, (p) |
Kuten kieltolauseet muutenkin, kielteisesti suuntautuvat eikö-lauseet
välittävät implikaation, että vastaavan myönteisen lauseen ilmaisema
asiaintila olisi odotuksenmukainen tai toivottava (» § 1616). Esimerkissä
(b) kysymyksen oletus on, että asunnossa olisi voinut tai pitänyt
olla keittiön pöytä, esimerkissä (c) että Liisan olisi pitänyt puhua
asiasta. Tähän perustuu myös seuraavantapaisten ilmausten syyllistävä
sävy:
(d)
Hän ihmettelee, miksi ihmiset
haluavat mennä sunnuntaisin kauppaan. Eikö heillä ole muuta
tekemistä? (l)