Prototyyppiseen referointiin kuuluu kaksi osaa. Johtoilmaus toimii referaatin lukuohjeena (» § 1476). Sillä kehystetään samassa yhdyslauseessa olevaa repliikkiä: mainitaan referoitava, joskus myös vastaanottaja sekä jotakin puhumisen tavasta. Toisena osana on itse referaatti, seloste jostakin toisesta kielellisestä tapahtumasta. Johtoilmauksen sisältävät referointitavat on vanhastaan jaettu kahtia sillä perusteella, onko referaatti esitetty toisen sanoman sanatarkkana sitaattina, suorana esityksenä, vai esittääkö se kertojan tulkinnan aiemmin sanotusta, jolloin sitä on muokattu ja se on syntaktisesti integroitu johtoilmaukseen. Tällöin kyseessä on epäsuora esitys. Varsinkaan puhutussa kielessä ja kaunokirjallisessa esityksessä tällaista kahtiajakoa ei kuitenkaan juuri esiinny (» § 1475).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Kieltosana verbinä ja partikkelina
Kieltopartikkelit tuskin ja tokko