Vähiten selvärajainen ilmiöryhmä, joka on luettavissa partikkeleihin, muodostuu spontaanisti puhuttaessa esiintyvistä suunnittelu- tai editointi-ilmauksista. Tähän joukkoon kuuluu varsinkin pronomineista ja adverbeista peräisin olevia partikkeleita kuten jotenkin, t(u)ota t(u)ota, noin, nii(n)ku(in), siis, silleen, tavallaan, mutta myös empimisääntelyä kuten mm, öö, ee.
Tällaisista suunnittelu- ja empimisilmauksista ei muodostu perinteisessä mielessä selvää kieliopillista (ala)kategoriaa, sen verran monen tyyppisistä ilmiöistä on kyse. Tyypillisesti ryhmään kuuluvia ilmauksia käytetään puhetta ”editoitaessa” ja sanoja tapailtaessa tai haettaessa. Tehtävältään selvimmän ryhmän muodostavat itsekorjaukseen käytetyt partikkelit eiku, niinku, siis ja tai, joita kutsutaan suunnittelupartikkeleiksi.
Huom. Puhutussa kielessä käytetään referoinnissa eräitä tässä käsiteltävän ryhmän partikkeleita, mm. niinku myös johtoilmauksena tai sellaisen osana, erottamassa kerrontaa referaatista tai puheenvuoroja toisistaan (» § 1486). Ensimmäisessä esimerkissä Helka referoi Almaa; johtoilmauksena on Alma niinku. Jälkimmäisessä esimerkissä pelkkä niinku muodostaa dialogin jälkimmäisen vuoron johtoilmauksen.
Edellinen pykälä