Vähiten selvärajainen ilmiöryhmä, joka on luettavissa partikkeleihin, muodostuu spontaanisti puhuttaessa esiintyvistä suunnittelu- tai editointi-ilmauksista. Tähän joukkoon kuuluu varsinkin pronomineista ja adverbeista peräisin olevia partikkeleita kuten jotenkin, t(u)ota t(u)ota, noin, nii(n)ku(in), siis, silleen, tavallaan, mutta myös empimisääntelyä kuten mm, öö, ee.
Tällaisista suunnittelu- ja empimisilmauksista ei muodostu perinteisessä mielessä selvää kieliopillista (ala)kategoriaa, sen verran monen tyyppisistä ilmiöistä on kyse. Tyypillisesti ryhmään kuuluvia ilmauksia käytetään puhetta ”editoitaessa” ja sanoja tapailtaessa tai haettaessa. Tehtävältään selvimmän ryhmän muodostavat itsekorjaukseen käytetyt partikkelit eiku, niinku, siis ja tai, joita kutsutaan suunnittelupartikkeleiksi.
Huom. Puhutussa kielessä käytetään referoinnissa eräitä tässä käsiteltävän ryhmän partikkeleita, mm. niinku myös johtoilmauksena tai sellaisen osana, erottamassa kerrontaa referaatista tai puheenvuoroja toisistaan (» § 1486). Ensimmäisessä esimerkissä Helka referoi Almaa; johtoilmauksena on Alma niinku. Jälkimmäisessä esimerkissä pelkkä niinku muodostaa dialogin jälkimmäisen vuoron johtoilmauksen.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä