Deiktiset keinot eivät kaikki toimi samansuuntaisesti. Esimerkiksi yhtäältä tempuksen ja persoonan valinta sekä toisaalta demonstratiivipronominien ja deiktisten adverbien käyttö näyttävät usein toimivan toisistaan riippumatta. Tempuksilla ja persoonajärjestelmällä merkitään kertojan näkökulmaa, demonstratiivipronomineilla sekä ajan ja paikan adverbeilla kertomuksen henkilön näkökulmaa (» § 1474 – 1475):
Seuraava esimerkki kaunokirjallisuudesta havainnollistaa tätä oletusta erisuuntaisista deiktisistä keinoista. Siinä on minä-kertoja, joka selostaa aiemmin toiseen maahan käymäänsä puhelinkeskustelua. Referaattien verbinmuodot ovat kertojan nykyhetken edellyttämät, mutta deiktiset adverbit (siellä vs. täällä; nyt) ovat referoidun, aiemman puhetilanteen mukaiset.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset