Lyhimmillään taivutustunnukset käsittävät yhden konsonantin (C) tai vokaalin (V); useimmat tunnukset ovat kuitenkin fonologiselta rakenteeltaan CCV- tai CV-asuisia (» asetelma 24). (Tunnusten järjestyksestä » § 78, 105.)
| n | i | nA | ssA | kAA | Vn | vAt | seen |
| t | V | TA | stA | den | siin | ||
| j | Ne | llA | ten | tten | |||
| Te | ltA | hVn | isi | ||||
| mA | lle | NUT | |||||
| kO | ksi | ||||||
| ni | ttA | ||||||
| si | nsA | ||||||
| TU | nne | ||||||
| tte | |||||||
| mme |
Taivutustunnuksen vokaali on yleensä lavea A, i tai e. Pyöreistä vokaaleista U esiintyy vain partisiippien tunnuksissa ja O imperatiivin tunnuksessa. Konsonanteista taivutustunnuksissa esiintyy eniten dentaalisia ja alveolaarisia äänteitä n, t ja s.
Monet eri taivutustunnusten edustumat ovat keskenään fonologisesti identtisiä (» asetelma 25).
| n | yks. genetiivi; yks. 1. persoona; instruktiivi |
| i | monikko; imperfekti |
| t | monikko; yks. 2. persoona |
| Vn | illatiivi; 3. p. possessiivisuffiksi; passiivin persoonapääte, 3. p. persoonapääte jussiivissa |
| tA | partitiivi; passiivi; A-infinitiivi |
| ne | komitatiivi; potentiaali |
Edellinen pykälä