Astevaihtelun alainen vartalo on tietyissä taivutusmuodoissa vahva‑, toisissa heikkoasteinen (» § 41 – 44). Vartaloa, jossa on vahva-asteinen klusiili tai klusiilin sisältävä konsonanttiyhtymä, kutsutaan vahvaksi ja sen heikkoasteisen vastineen sisältävää vartaloa heikoksi (» asetelma 23).
| Heikko vartalo | Vahva vartalo | Heikko vartalo | Vahva vartalo | |
| yks. GEN teo-n | yks.
NOM teko
yks. PAR teko-a |
yks. 1. p. tee-n | 3. p. teke-e | |
| yks. NOM tuote yks. PAR tuote=t=ta | yks. GEN tuottee-n | A-inf. hypä=t=ä | yks. 1. p. hyppää-n |
|
Vokaaliin päättyvä vartalo, vokaalivartalo, esiintyy yksikössä kaikissa muissa taivutusmuodoissa paitsi kaksivartaloisten sanojen partitiivissa: hatu-n : hatu-sta : hattu-un, naise-n : naise-lla : naise-en (: nais-ta), hampaa-n : hampaa-sta : hampaa-seen (: hammas-ta). Lisäksi tässä kieliopissa käytetään joskus nimitystä genetiivivartalo tarkoittamassa vokaalivartaloa, joka esiintyy yksikön genetiivissä. Tämä vartalo on heikko- tai vahva-asteinen riippuen siitä, osallistuuko sana suoraan vai käänteiseen astevaihteluun (» § 42): kukka : kuka-n, taide : taitee-n.
Verbeilläkin keskeinen taivutusvartalo on vokaalivartalo, joka on heikko- tai vahva-asteinen riippuen siitä, osallistuuko verbi suoraan vai käänteiseen astevaihteluun: anna-n, hyppää-n. Vartalo on aina vahva-asteinen mm. indikatiivin 3. persoonassa (anta-a, hyppää-vät), konditionaalissa (anta-isi-n, hyppä-isi-vät) ja MA-infinitiivissä (anta-ma-ssa; hyppää-mä-ssä). Supistumaverbeillä vartalo on vahva myös indikatiivin muissa persoonissa: hyppää-n, totea-t.
Huom. Tässä kieliopissa käytetään sulkeita seuraavalla tavalla: esim. sanonnalla ”tunnus liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon” tarkoitetaan tunnuksen liittyvän astevaihtelun alaisilla sanoilla vahvaan vokaalivartaloon (teko-on, teke-mä-), muilla vaihtelemattomaan vokaalivartaloon (asu-un, puhu-ma-).
Edellinen pykälä