Astevaihtelun alainen vartalo on tietyissä taivutusmuodoissa vahva‑, toisissa heikkoasteinen (» § 41 – 44). Vartaloa, jossa on vahva-asteinen klusiili tai klusiilin sisältävä konsonanttiyhtymä, kutsutaan vahvaksi ja sen heikkoasteisen vastineen sisältävää vartaloa heikoksi (» asetelma 23).
| Nominit | Verbit | |||
| Heikko vartalo | Vahva vartalo | Heikko vartalo | Vahva vartalo | |
| Suora
astevaihtelu |
yks. GEN teo-n | yks.
NOM teko
yks. PAR teko-a |
yks. 1. p. tee-n | 3. p. teke-e |
| Käänteinen
astevaihtelu |
yks. NOM tuote yks. PAR tuote=t=ta | yks. GEN tuottee-n | A-inf. hypä=t=ä | yks. 1. p. hyppää-n |
Vokaaliin päättyvä vartalo, vokaalivartalo, esiintyy yksikössä kaikissa muissa taivutusmuodoissa paitsi kaksivartaloisten sanojen partitiivissa: hatu-n : hatu-sta : hattu-un, naise-n : naise-lla : naise-en (: nais-ta), hampaa-n : hampaa-sta : hampaa-seen (: hammas-ta). Lisäksi tässä kieliopissa käytetään joskus nimitystä genetiivivartalo tarkoittamassa vokaalivartaloa, joka esiintyy yksikön genetiivissä. Tämä vartalo on heikko- tai vahva-asteinen riippuen siitä, osallistuuko sana suoraan vai käänteiseen astevaihteluun (» § 42): kukka : kuka-n, taide : taitee-n.
Verbeilläkin keskeinen taivutusvartalo on vokaalivartalo, joka on heikko- tai vahva-asteinen riippuen siitä, osallistuuko verbi suoraan vai käänteiseen astevaihteluun: anna-n, hyppää-n. Vartalo on aina vahva-asteinen mm. indikatiivin 3. persoonassa (anta-a, hyppää-vät), konditionaalissa (anta-isi-n, hyppä-isi-vät) ja MA-infinitiivissä (anta-ma-ssa; hyppää-mä-ssä). Supistumaverbeillä vartalo on vahva myös indikatiivin muissa persoonissa: hyppää-n, totea-t.
Huom. Tässä kieliopissa käytetään sulkeita seuraavalla tavalla: esim. sanonnalla ”tunnus liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon” tarkoitetaan tunnuksen liittyvän astevaihtelun alaisilla sanoilla vahvaan vokaalivartaloon (teko-on, teke-mä-), muilla vaihtelemattomaan vokaalivartaloon (asu-un, puhu-ma-).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä