Moduksia eli modaalista merkitystä ilmaisevia taivutusluokkia ovat indikatiivi, konditionaali (» § 116), potentiaali (» § 117) ja imperatiivi (» § 118). Ne esiintyvät vain finiittisissä verbinmuodoissa. Indikatiivi on tunnukseton modus. Muiden modusten tunnukset liittyvät verbin vartaloon (puhu-isi-n, anta-ne-mme, tul-kaa), kieltomuodoissa pääverbin vartaloon (en puhu-isi), passiivissa passiivivartaloon (kerrotta-isi-in, ei kerrotta-ne, kerrotta-koon) ja liittotempuksissa olla-apuverbin vartaloon (ol-isi-n puhunut, lie-ne-t tullut, et ol-isi antanut). Kielteisessä imperatiivissa modus ilmenee sekä kieltoverbin että pääverbin muodosta (» asetelma 60).
| Myönteinen | Kielteinen | ||
| Indikatiivi | – | kerro-n | en kerrox |
| Konditionaali | isi | kerto-isi-n | en kerto-isi |
| Potentiaali | ne, le, se, re | kerto-ne-n | en kerto-nex |
| Imperatiivi | –
kAA, kO |
kerrox
kerto-kaa kerto-ko-on |
älä kerrox
äl-kää kerto-ko(x) äl-kö-ön kerto-ko(x) |
Kieltoverbillä ja olla-verbillä on modustaivutuksessa suppleetiota. Kieltoverbillä on erityinen vartalo imperatiivissa, äl(ä)-: älä, äl-kö-ön, äl-kää-mme, äl-kää, äl-kö-öt. Kieltoverbiin ei liity muiden modusten kuin imperatiivin tunnuksia. Olla-verbin aktiivin potentiaalimuodot perustuvat vartaloon lie(ne)-: lienevät täällä, ette liene kuulleet.
Huom. 1. Sanat lie ja lienee esiintyvät myös partikkeleina: Täällä Suomessa tuommonen katti on kuin mikä lie vieras esine, – – (k); Tämä lienee vaatisi uusia menetelmiä (A) (» § 1605). Muotoa lienisi esiintyy satunnaisesti: Koodista tulisi loputtoman pitkä ja etenkin ulkopuolisen lienisi hankala lukea sitä (E).
Huom. 2. Sellaisia merkitykseltään imperatiivia vastaavia Os-loppuisia muotoja kuin Kuullos pyhä vala, Ollos huoleton on kutsuttu optatiiveiksi (» § 1659 huom.).
Edellinen pykälä