Asetelmassa 28 on sellaisia kaksivartaloisia nomineja, joilla on lyhytvokaalinen vokaalivartalo. Osalla on konsonanttivartalo yksikön partitiivissa ja monikon genetiivissä, osalla vain yksikön partitiivissa.
e | jäsen | jäsenen | jäsentä | jäseneen | jäsenten ~ jäsenien | jäseniä | jäseniin |
avain | avaimen | avainta | avaimeen | avainten ~ avaimien | avaimia | avaimiin | |
nainen | naisen | naista | naiseen | naisten ~ naisien | naisia | naisiin | |
rikos | rikoksen | rikosta | rikokseen | rikosten ~ rikoksien | rikoksia | rikoksiin | |
neljäs | neljännen | neljättä | neljänteen | neljänsien | neljänsiä | neljänsiin | |
uutuus | uutuuden | uutuutta | uutuuteen | uutuuksien | uutuuksia | uutuuksiin | |
i : e | kieli | kielen | kieltä | kieleen | kielten ~ kielien | kieliä | kieliin |
vesi | veden | vettä | veteen | vesien (~ vetten) | vesiä | vesiin | |
lohi | lohen | lohta | loheen | lohien | lohia | lohiin | |
A | mauton | mauttoman | mautonta | mauttomaan | mauttomien | mauttomia | mauttomiin |
suurin | suurimman | suurinta | suurimpaan | suurimpien | suurimpia | suurimpiin |
Jäsen-sanan tavoin taipuviin nomineihin kuuluu yksikön nominatiivissa soinnilliseen dentaaliin päättyviä sanoja: en-loppuisia kuten siemen, joutsen, Ar-loppuisia kuten tytär, sisar, tarjoilijatar sekä el-loppuisia kuten sävel ja nivel. Monet el-loppuisista sanoista samoin kuin taival- ja manner-tyyppiset sanat taipuvat joko kuten jäsen lyhytvokaalisina (esim. kyynele-n) tai sitten niiden paradigma sekoittuu vartaloltaan pitkävokaaliseen tuote‑, mantere-tyyppiin (kyynelee-n » § 70).
Taivutukseltaan sanan avain tyyppisiä in : ime-vartaloita ovat esim. helistin, paahdin, sierain, eläin; joukkoon kuuluu myös muutama An-loppuinen sana: hapan, sydän. Nominatiiviltaan nen-loppuisten sanojen taivutusvartalossa on s: nainen : naise- : nais‑.
Nominatiiviltaan s-loppuisiin sanoihin kuuluvat ominaisuudennimet kuten uutuus, äitiys, rakkaus, vapaus, oikeus, raittius, yksinhuoltajuus, unettomuus, lihavuus (» § 175). Niillä on yksikön vartalon lopussa d : t-vaihtelua (rakkaude- : rakkaut-), ja monikossa ne taipuvat samaan tapaan kuin rikos-tyypin sanat. Rikos-taivutustyypin nomineita ovat paitsi verbikantaiset teonnimet kuten suomennos, vastaus, venytys (» § 232 – 234) ja slangijohdokset kuten kalkkis, mahis (» § 217) myös monet muut s-loppuiset substantiivit, esim. lihas, neljännes, aines, jänis (varas-tyypistä » § 68 asetelma 30). Rikos-tyypin nomineilla on muista s-loppuisista poiketen monikon genetiivissä myös konsonanttivartaloinen muoto. Lisäksi nominatiiviltaan s-loppuisia ovat järjestysluvut (neljäs).
Kaksivartaloiset i : e-nominit eivät muodosta taivutukseltaan yhtenäistä ryhmää. Sanan kieli tavoin taipuvilla li-, ni- ja ri-loppuisilla nomineilla kuten tuuli, huoli, pieni, ääni, saari, suuri konsonanttivartalo on mahdollinen sekä yksikön partitiivissa (kieltä, pientä) että monikon genetiivissä (pienten, kielten). Osa mi-loppuisista i : e-nomineista on kaksivartaloisia, esim. liemi, niemi, taimi. Muutamista kaksivartaloisista sanoista esiintyy myös vokaalivartaloista yksikön partitiivia, esim. niemeä, toimea (» § 87). Lohi-taivutustyypin sanoilla kuten tuohi, tiili, moni ja vesi-taivutustyypin sanoilla kuten uusi, täysi, tosi, kuukausi on konsonanttivartalo vain yksikön partitiivissa (paitsi vesi-tyypillä sanonnoissa, esim. kätten työt » § 85). si-loppuiset i : e-nominit sisältävät lisäksi t : s-vaihtelua – lukuun ottamatta sanoja jousi, kusi, kuusi (puu). (Omanlaisiaan sanoja ovat lapsi, veitsi, peitsi, yksi ja kaksi, joiden konsonanttivartalossa klusiilin ja s:n yhtymää vastaa yksinäiskonsonantti: las-ta, veis-tä, kah-ta.)
Kaksivartaloisia A-vartaloita ovat karitiiviadjektiivit (mauton, peloton) ja kieltopartisiipit (arvaamaton) sekä superlatiivit (suurin, kaunein).
Huom. Muutamilla sanoilla on erityisvaihtelua, esim. vasen : vasempa‑, lämmin : lämpimä‑, kevät : kevää‑, tuhat : tuhanne‑, mies : miehe-. Perussanakirjassa nämä on luettu omiksi taivutustyypeikseen. Tässä katsauksessa niitä ei ole otettu mukaan tyyppikuvaukseen.