Johtimen ‑itse- (: ‑it-) sisältävät verbit ovat n. 50 sanakirjalekseemiä käsittävä semanttisesti moninainen verbityyppi. Noin puolet itse-verbeistä on kantasanallisia johdoksia, enimmäkseen substantiivikantaisia. Tyyppi on epäproduktiivinen ja monet sen verbit lainoja (» § 153).
Läpinäkyvimmin kantasanallisia ovat sellaiset itse-verbit, jotka tarkoittavat kantasanan tarkoitteella varustamista (kalkita, korkita, laastita, lukita, sinkitä). itse-verbit ovat pääosin transitiivisia, poikkeuksina vain merkitykseltään statiiviset sijaita, vallita ja tunneverbit iloita, riemuita.
itse-verbien vokaalivartalo on kolmitavuinen (merkitse-), konsonanttivartalo kaksitavuinen ja t- tai n-loppuinen (merkit-köön : merkin-nyt). Verbin vartalo edustaa kaikissa asuissaan kantasanan heikkoa astetta. Vartalonloppuista it(se)-ainesta edeltää muutoin konsonantti, paitsi muutamassa verbissä vokaali, esim. ansaita, himoita, riemuita, sijaita. Yleensä nominikannan loppu-A tai -e katoaa johtimen edeltä (palk-it-a, huol-it-a).
Edellinen pykälä