Johtimen ‑itse- (: ‑it-) sisältävät verbit ovat n. 50 sanakirjalekseemiä käsittävä semanttisesti moninainen verbityyppi. Noin puolet itse-verbeistä on kantasanallisia johdoksia, enimmäkseen substantiivikantaisia. Tyyppi on epäproduktiivinen ja monet sen verbit lainoja (» § 153).
Läpinäkyvimmin kantasanallisia ovat sellaiset itse-verbit, jotka tarkoittavat kantasanan tarkoitteella varustamista (kalkita, korkita, laastita, lukita, sinkitä). itse-verbit ovat pääosin transitiivisia, poikkeuksina vain merkitykseltään statiiviset sijaita, vallita ja tunneverbit iloita, riemuita.
itse-verbien vokaalivartalo on kolmitavuinen (merkitse-), konsonanttivartalo kaksitavuinen ja t- tai n-loppuinen (merkit-köön : merkin-nyt). Verbin vartalo edustaa kaikissa asuissaan kantasanan heikkoa astetta. Vartalonloppuista it(se)-ainesta edeltää muutoin konsonantti, paitsi muutamassa verbissä vokaali, esim. ansaita, himoita, riemuita, sijaita. Yleensä nominikannan loppu-A tai -e katoaa johtimen edeltä (palk-it-a, huol-it-a).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet