Liittotempuksilla voidaan ilmaista esitettävä tieto joko päätellyksi tai muualta kuulluksi. Kun perfekti saa evidentiaalisen tulkinnan, se osoittaa, että tieto on hankittu päättelemällä (a). Pluskvamperfektillä taas voidaan osoittaa, että kertoja ei ole itse ollut selostamiensa tapahtumien silminnäkijänä vaan referoi kuulemaansa (b); sitä, keneltä tai mistä asia on kuultu, ei tässä ilmaista.
Pluskvamperfektin kuulopuhekäyttö antaa siis ymmärtää, että kertoja on ollut jonkin aiemman puheaktin kuulijana niin että tuo kuulemisen hetki on tapahtumahetken ja nykyhetken välissä. Seuraavassa katkelmassa puhujan vastauksessaan tekemä itsekorjaus oletettavasta imperfektistä pluskvamperfektiksi tu- > oli tullu väistää imperfektiin sisältyvän implikaation ensi käden tiedosta; puhuja ei ole tavannut tytärtään vaan kuullut tämän saapuneen.
| Anna: | Sannilla on illalla sitte (.) se (.) säestykset, nii et se on nyt tuolla kirkossa (.) harjottelemassa kuoron kanssa, |
| Mari: | Just joo. Joo niin Sanni tuli siis tänään jo. |
| Anna: | Niin Sanni tu- oli tullu tänään tänne, (p) |
Usein tiedon lähde mainitaan tai selviää samassa yhteydessä (d).
| Merja: | ja [risteily] lähtee Kallvikista, tää on semmonen ihan niitten saaristoreittejä millä ne vie noita mökkiläisiä, |
| Verna: | Ai↓jaa. Emmä oo ikinä kuullukkaa. |
| Merja: | Joo mä luin joskus viime kesänä jostain. Varmaan kuukausiliitteestä, siitä ja nyt tota Kirstin sisko Maija oli ollu semmosella ja kehu kovasti ja ↑sit me päätettiin lähtee. (p) |
Huom. Routarinteen (1995) keskusteluaineiston 72 pluskvamperfektitapauksesta 45 eli 62,5 % oli evidentiaalisia: 35 osoitti kuulopuhetta, 10 päättelyä. Sen sijaan Seppäsen (1997) keskusteluaineistosta poimitusta 62 perfektitapauksesta vain neljä (6,4 %) ilmaisi päättelyä.
Edellinen pykälä