le-loppuisiin johtimiin kuuluu myös (i)CtA- (tai tA-) ja ele-aineksista koostuvia yhdysjohtimia. Johtimen -(i)Ctele- hahmottaminen jakamattomaksi yhdysjohtimeksi perustuu siihen, että näillä le-verbeillä ei ole kantasanaksi sopivaa CtA-johtimista verbivastinetta, esim. kina-stel-la (< *kinastaa), sada-tel-la (< *sadattaa). Tällaisia (i)Ctele-johdoksia on satakunta sanakirjalekseemiä.
(i)Ctele-johtimen tärkeimmät variantit ovat -(i)ttele-, -(i)stele- ja -tele-. Johdosten kantavartalot ovat kaksitavuisia, yleensä nomineita (» § 358 asetelma 82). Variantti -tele- liittyy s-loppuiseen konsonanttivartaloon (viisas-tel-la), muut (heikkoon) vokaalivartaloon (oiku-tel-la : oiku-ttele-, säännö-stel-lä). Jos johdinaines alkaa i:llä, kantavartalo on samannäköinen kuin monikkovartalossa (kilvo-itel-la, onn-itel-la).
Joillakin näistä on ile-johtiminen variantti, esim. puuhailla ja adjektiivikantaiset essentiaaliset johdokset tyyppiä oikkuilla, ujoilla. (i)Ctele-tyypin jokseenkin ainoat verbikantaiset muodosteet ovat stele-johdokset kuulu-stel-la ja tutki-stel-la. Poikkeuksellisesti yksitavuinen kantavartalo on verbillä kätellä (: kät-tele-). Verbeissä kaup-ustel-la ja seur-ustel-la frekventatiivijohtimeen voi lukea mukaan u-aineksen. (i)Ctele-johdosten yksi semanttinen erityisryhmä ovat puhuttelujohdokset (» § 356); niissä kantavartalo voi olla kolmitavuinenkin.
Huom. Joskus (i)Ctele-vartaloisella verbillä on rinnallaan mahdollinen (i)CtA-vartaloinen kantaverbi, mutta tämä sana saattaa olla käytössä hyvin harvinainen tai nykykielen kannalta semanttisesti sopimaton tai epätodennäköinen (i)Ctele-johdoksen kannaksi. Tällöin ensisijainen kantasana on kaksitavuinen nomini ja johtimeksi hahmottuu -(i)Ctele-, esim. hinno-itel-la ’asettaa hinta’ (< hinta; vrt. hinnoittaa), synk-istel-lä ’olla synkkä(nä), toimia synkästi’ (< synkkä; vrt. synkistää). Tällä tapaa kaksihahmotteisia le-johdoksia on joitakin kymmeniä.
Edellinen pykälä