Koska verbi on lauseen keskeinen jäsen, sen vaihtaminen voi muuttaa myös lausuman ilmaiseman puhetoiminnon. Yksi limittäisrakenteen kaltainen tyyppi onkin sellainen, jossa puhetoiminto tai modaalisuus vaihtuu kesken rakenteen. Lausuma esim. alkaa kysymyksenä (a) tai kielteisenä väitteenä (b, r. 5) ja kääntyy sitten loppuosassa väitelauseeksi. (Itsekorjauksista » § 1074 – 1076.)
| 1 | V: | Ni se nukku pelkästään vaan sillä [alustalla] ja ihan hyvin se meni. |
| 2 | S: | Niin nii et se riitti periaattees kuitenki, |
| 3 | V: | Periaattees se riitti joo. |
| 4 | S: | Joo et se ei käy itteen eikä saanu kylymää niinku altapäin. |
| 5 | V: | Ei me oltu ku kaks yötä peräkkäin me oltiin (.) teltassa. |
| 6 | S: | Entäs sitte |
| 7 | V: | Toka kerta alko vähä kastumaan jo (p) |
Vastaavalla tavalla kysymyslauseen tyyppi voi vaihtua kesken lausuman verbialkuisesta vaihtoehtokysymyksestä yhtä lauseketta tarkistavaksi (c) taikka hakukysymys vaihtua partikkeliloppuiseksi, mutta muodoltaan deklaratiiviseksi vaihtoehtokysymykseksi (d).
Huom. Nimitys limittäisrakenne on suomennos englannin termistä double bind construction (Franck 1985). Muita nimityksiä ilmiölle ovat pivot-rakenne (Schegloff 1979) ja klassisesta retoriikasta peräisin oleva apokoinou. Limittäisrakenteiden tehtävää keskustelussa ei ole juuri tutkittu. Yhdeksi tehtäväksi on oletettu vuoron varaamista (esim. Franck 1985), mistä kuitenkaan esim. suomalaisissa keskusteluissa ei ole näyttöä (vrt. esimerkki b edellä).
Edellinen pykälä