Epäsuorassa esityksessä johtolauseen verbinä on kommunikaatioverbi, joka tyypillisesti saa lauseobjektin (a) (» § 1476). Kun johtolause edeltää suorassa esityksessä referaattia, tällaista syntaktista suhdetta ei verbin ja referaattina olevan ilmauksen välillä ole (b). Kirjoitettaessa lauseet merkitään erilleen jollakin välimerkillä (kaksoispisteellä, lainausmerkeillä, ajatusviivalla). Tällöin lauseiden välinen suhde on löyhän parataktinen (c).
Ns. jälkijohtolause seuraa referaattia ja tässäkään tapauksessa ei ole lauseiden välisiä alistuksen merkkejä. Jälkijohtolause onkin syntaktisesti tulkittavissa lisäykseksi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet