Yhdyssanan määriteosana voi esiintyä myös sellainen nomini- tai verbilekseemin edustuma, joka ei kuulu tämän sanan taivutusparadigmaan. Tällaista määriteosaa kutsutaan yhdysosamuodoksi tai yhdyssanamuodoksi (casus componens). Yhdysosamuodot ovat joko sanavartaloita, esim. muurahaiskarhu, kymmenvuotias, suurkaupunki, liukumäki, tai sisältävät jonkin lisäaineksen, esim. mestari-s-mies, jalk-o-pää, asu-in-talo, ui-ma-allas. Vierasperäisiä yhdysosamuotoja ovat sellaiset prefiksit kuin audio‑, fenno‑, anglo‑, psyko‑, senso‑, immuno‑, sosio‑, morfo‑, bio‑, geo‑ tai fysio‑ (» § 172). Yhdysosamuodon luonteisia ovat myös nominaaliset vartalot, jotka eivät esiinny itsenäisenä taipuvana lekseeminä, esim. etu‑, lähi‑, pika‑, tasa‑, vähä‑.
(i)nen-nominien yhdysosamuotona toimii niiden s-loppuinen konsonanttivartalo (a). Myös muutamalla kaksitavuisella e-vartaloisella nominilla sekä sanoilla enkeli ja jumala on yhdysosamuotona konsonanttiloppuinen vartalo (b).
Ryhmän (b) adjektiivivartaloilla muodostetaan uusiakin sanoja. Sanoittain esiintyy vaihtelua nominatiivialun kanssa, esim. suurajot, suurikokoinen, täys(i)järkinen.
Lukusanojen yhdysosamuotoja ovat vartalot seitsen‑ ja kymmen‑, jotka vaihtelevat nominatiivin kanssa, esim. seitse(mä)nvuotias, kymme(ne)nkertainen, sekä ‑sata‑, esim. parisata(a)vuotinen. Värinnimitysten yhdysosamuotoja ovat viher-, sini‑, puna‑, kelta‑ ja valko‑. Lisäksi on yksittäisissä yhdyssanoissa esiintyviä lyhentymävartaloita, joissa sanan loppuvokaali on kadonnut useimmiten vokaalialkuisen sanan edellä, esim. parastaikaa, tästedes, vastikään, yhtäkkiä, jokikinen, kohtsillään.
Eräillä vokaaliloppuisilla substantiiveilla on s-loppuinen yhdysosamuoto, joka esiintyy yleensä yhdyssubstantiivin määriteosana:
Pääteaines ‑s liittyy yksikön nominatiiviin eikä vokaalivartaloon: talvisaikaan (ei: *talves‑), tuulispää. Vartalo on vahva- (pappis‑) tai heikkoasteinen (kiukus‑). Vakiintuneita s-yhdysosamuotoja on parikymmentä, ja kukin niistä esiintyy vain yhden tai muutaman edusosan yhteydessä, joskus vaihdellen nominatiivin kanssa, esim. saarna(s)tuoli. Nämä yhdyssanat ovat siis leksikaalistumia. Uudet s-yhdysosamuodot ovat satunnaisesti mahdollisia appositioyhdyssanan (» § 422) alkuosana, esim. näyttelijäsmies (TV).
Muutamalla kaksitavuisella A-vartaloisella substantiivilla sekä lukusanoilla kolme ja neljä on o- tai i-loppuinen yhdysosamuoto:
Tyyppi on vanhahtava substantiiveista, ja se vaihtelee osin nominatiivin kanssa (sikalauma, kolmevuotias). Lisäksi määriteosana tavataan joitain muita i- tai o-loppuisia vartaloita, kuten sanoissa kaukojuna (< kauka-), ikivanha (< ikä-), irtokaulus (vrt. irti). Tyyppi esiintyy myös monissa erisnimissä, esim. Alitalo, Leppiniemi, Sikolampi.
Edellinen pykälä