Imperatiivimuotoisen verbin yhteydessä – yleensä sen jäljessä, mutta joskus edelläkin – voi esiintyä puhutteluilmaus: lauseke, joka ilmaisee sen, kenelle lausuma on osoitettu ja keneltä odotetaan siihen jotakin reaktiota. Tämä puhutteluilmaus voi olla joko 2. persoonan pronomini tai muu ihmistarkoitteinen NP:
Puhutteluilmauksen kieliopillinen funktio käskylauseessa ei ole yksiselitteinen. Toisen persoonan pronomini voidaan katsoa käskylauseen subjektiksi, koska se liittyy nimenomaan imperatiivimuotoisen verbin 2. persoonan yhteyteen: Tulkaa te tänne. Vaikka imperatiivin 2. persoonan sisältävässä lauseessa ei olisikaan subjektipronominia, verbin 2. persoona sitoo lauseen refleksiivielementtejä:
Toisaalta käskylause poikkeaa muista subjektillisista lauseista, joissa verbi kongruoi subjektin kanssa, siinä että sen yksiköllinen totaaliobjekti ei ole genetiivi- vaan nominatiivimuotoinen silloinkin, kun lauseessa on pronominisubjekti (3. p. imperatiivin eli jussiivin subjektista » § 1666):
Puhutteluilmauksena olevaa leksikaalista NP:tä, esim. Tule Mirjami äidin viereen, kongruenssi ei voi koskea, ja muu puhutteluilmaus kuin pronomini onkin lauseenjäsenyydeltään lisäys. Jos puhutteluilmauksena on sekä pronomini että substantiivilauseke, ne ovat appositiosuhteessa (» § 1063):
| TT: | No kuka ei hyväksy tätä niin kirjoittakoon oman vastauksen. |
| AS: | En minä kirjoita. En minä kirjoita mitään. |
| PT: | Kirjoita sinä Veli. (p) |
Edellinen pykälä