Rinnastuskonjunktiot kytkevät toisiinsa syntaktisesti samanfunktioisia ja toisistaan syntaktisesti riippumattomia elementtejä. Rinnastuskonjunktio sijoittuu kytkemiensä elementtien väliin. Sananosien, sanojen ja lausekkeiden tapauksessa riippumattomuus tarkoittaa samaa syntaktista suhdetta molempia hallitsevaan elementtiin (a). Lauseita rinnastettaessa riippumattomuus tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan lause sisälly esimerkiksi toisen kysymyksen tai kiellon vaikutusalaan vaan muodostaa muodollisesti ja semanttisesti itsenäisen lauseen (b) (» § 1089).
Koska rinnastuskonjunktiot ovat rinnastettavien välissä, ne eivät voi suoraan seurata toista konjunktiota: *mutta ja, *ja tai. Poikkeuksena tästä on parikonjunktion ensimmäinen jäsen; parikonjunktio rinnastaa tällöin yleensä lausekkeita:
Sanalla sillä on monia rinnastuskonjunktion piirteitä. Kuten muutkin rinnastuskonjunktiolliset lauseet sillä-lause esiintyy yhdyslauseen jälkiosana. Sillä-lause on myös edeltävästä lauseesta siinä suhteessa riippumaton, ettei se voi kuulua sen kiellon vaikutusalaan, toisin kuin adverbiaalimääritteenä esiintyvä koska-lause (» § 1129). Mutta toisin kuin tyypilliset rinnastuskonjunktiot sillä ei kuitenkaan voi kytkeä kahta että- tai relatiivilausetta, eivätkä ellipsit ole sillä-lauseessa mahdollisia.
Huom. Saati-sana kytkee toisiinsa ensisijaisesti lausekkeita ja muodostaa partikkeliketjuja (saati sitten, saati että):
Merkitykseltään saati on lähellä asteikkopartikkeleita jopa, edes. Se esiintyykin usein skalaarisissa lisäyksissä; vrt. Tämä on yhteisön sisälläkin vaikea kysymys saati sen ulkopuolella (» § 849).