Sija kuuluu nominien ja infiniittisten verbinmuotojen taivutukseen. Sijoja on 15 (» asetelma 40). Niistä yksi, akkusatiivi, on vain persoonapronomineilla ja pronominilla kuka (» § 102). (Sijamuotojen käytöstä luvussa Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa » § 1221 – 1266.)
| Nominatiivi | tuttu, tuote | – | tutu-t, venee-t | -t |
| Genetiivi | tutu-n, tuottee-n | -n | tuttu-j-en, poik-i-en, paperi-en ~ papere-i-den, tuotte-i-den ~ tuotte-i-tten, nais-ten, vanho-j-en ~ vanha-in | -en, ‑den ~ ‑tten, ‑ten, ‑in |
| Partitiivi | tuttu-a, maa-ta, tuote=t=ta, toin-ta ~ toime-a, tärkeä-ä ~ tärkeä-tä | -A, ‑(t)tA | tuttu-j-a, poik-i-a, tuotte-i-ta, palvelu-i-ta ~ palvelu-j-a, fyysiko-i-ta ~ fyysikko-j-a | -A, ‑tA |
| Akkusatiivi | minu-t | -t | meidä-t | -t |
| Essiivi | tuttu-na, tuottee-na | -nA | tuttu-i-na, tuotte-i-na | -nA |
| Translatiivi | tutu-ksi, tuottee-ksi | -ksi | tutu-i-ksi, tuotte-i-ksi | -ksi |
| Inessiivi | tutu-ssa, tuottee-ssa | -ssA | tutu-i-ssa, tuotte-i-ssa | -ssA |
| Elatiivi | tutu-sta, tuottee-sta | -stA | tutu-i-sta, tuotte-i-sta | -stA |
| Illatiivi | tuttu-un, tuottee-seen, maa-han, essee-seen ~ essee-hen | -Vn, ‑hVn, ‑seen | tuttu-i-hin, tuotte-i-siin, poik-i-in, korke-i-siin ~ korke-i-hin | -hin, ‑siin, ‑in |
| Adessiivi | tutu-lla, tuottee-lla | -llA | tutu-i-lla, tuotte-i-lla | -llA |
| Ablatiivi | tutu-lta, tuottee-lta | -ltA | tutu-i-lta, tuotte-i-lta | -ltA |
| Allatiivi | tutu-lle, tuottee-lle | -llex | tutu-i-lle, tuotte-i-lle | -llex |
| Abessiivi | tutu-tta, tuottee-tta | -ttA | tutu-i-tta, tuotte-i-tta | -ttA |
| Komitatiivi | tuttu-i-ne, tuotte-i-ne- + POS | -ine(x) | ||
| Instruktiivi | tutu-i-n, tuotte-i-n | -in |
Useimmat sijapäätteet liittyvät vokaalivartaloon, monikossa i-tunnuksiseen monikkovartaloon (a). Konsonanttivartaloon liittyvät yksikön partitiivin pääte ‑tA ja monikon genetiivin ‑ten (b). Partitiivin pääte -tA liittyy myös vokaalivartaloon: työ-tä, tiistai-ta, museo-ta.
Yksikön ja monikon sijapäätteet ovat yleensä samat, mutta genetiivissä ja illatiivissa on erityisiä yksikkö- tai monikkovartaloon liittyviä päätteitä. Monikon genetiivissä on muutenkin eniten päätevaihtelua. Vaihtoehtoisia muotoja on myös partitiivissa. Varsinkin monitavuisilla nomineilla on näiden muotojen kieliopillisesti vapaata vaihtelua (» § 90 – 92).
Huom. Konsonanttivartaloisia essiivimuotoja esiintyy adverbeiksi leksikaalistuneina: huomenna, täynnä (vrt. täytenä). Kivettynyt muoto on myös vuonna (vrt. vuotena).
Edellinen pykälä