Imitatiivijohdokset eli sitaattijohdokset ovat toistuvaa määrämuotoista ääntelyä tai sanankäyttöä kuvaavia (t)tA- tai (t)tele-johtimisia verbejä (vrt. puhuttelujohdokset » § 356). Kantavartalona on interjektio tai muu deskriptiivinen äännös (a) tai konjunktio tai muu partikkeli (b). Imitatiivijohdos kuvaa tyypillisesti toistuvaa ääntä tai äännöstä, ja sen mukaisesti tämä fonologinen aines voi olla verbin vartalossa myös toisteisena. Ryhmän (b) verbit ovat enimmäkseen le-johtimisia ja vakiintumattomia.
Imitatiivijohdosten rajaaminen muista deskriptiivisistä verbeistä ei ole aina selvää. Vastaavuus interjektioon voi olla muillakin kuin (t)tA- tai (t)tele-verbeillä, esim. haukkua, köhiä ~ köhistä, voihkia. Toisaalta esimerkiksi verbit höpöttää ja höpistä assosioituvat sekvenssiin höpö höpö, mutta ei ole selvää, onko niiden motivaationa juuri interjektio höpö. Varsinaisesti imitatiivisia taas eivät ole esim. deskriptiiviverbit sössöttää tai urputtaa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä