Jotakin käsillä olevaa tai muuten ilmeistä oliota kommentoitaessa – ihasteltaessa tai päiviteltäessä – voidaan käyttää verbitöntä konstruktiota, joka alkaa luonnehtivalla lausekkeella: predikatiivilla (a) tai omistettavan kuvauksella (b). Vasta kuvailevan ilmauksen jälkeen tulee subjekti (a) tai omistajan ilmaiseva habitiiviadverbiaali (b).
Tällaiset ilmaukset ovat vakiintuneet verbittömiksi. Jos ilmauksen loppuun lisättäisiin olla-verbi, lauseen teema tulkittaisiin kontrastiiviseksi (c). Jos verbi olisi normaalilla paikallaan ensimmäisen lausekkeen jäljessä, lauseenloppuinen NP olisi puolestaan kontrastiivinen (d).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä