Illatiivin päätteen variantit ovat ‑Vn, ‑hVn, ‑seen ja ‑siin (» asetelma 44). Näistä ‑Vn liittyy lyhyeen jälkitavuun, muut pitkään tai painolliseen tavuun.
| CV | katu-un, silta-an, korkea-an, pöytä-än,
emäntä-än, punaise-en, olue-en, piene-en, lasi-in |
-Vn |
| pöyt-i-in, emänt-i-in, punais-i-in, pien-i-in | ||
| 1-tavuinen (C)V(V) | tä-hän, jo-hon, mi-hin
maa-han, yö-hön, tie-hen, sei-hin |
-hVn |
| VV (yks.) | tiistai-hin, menyy-hyn, trikoo-hon, ateljee-hen | |
| Vi (mon.) | jo-i-hin, te-i-hin,
katu-i-hin, silto-i-hin, tavaro-i-hin,
lase-i-hin, kaupunke-i-hin, eliö-i-hin |
|
| VV | vapaa-seen, tarpee-seen, trikoo-seen, oluee-seen | -seen |
| Vi (mon.) | vapa-i-siin, korke-i-siin, olu-i-siin | -siin |
Pääte ‑Vn liittyy yksikkö- tai monikkovartalon lopun lyhyeen vokaaliin; päätteen vokaali on sama kuin vartalon loppuvokaali. Monikossa päätteenä on ‑in silloin, kun yksikkövartalon loppuvokaali jää pois monikon i:n edeltä: pöytä : pöyt-i-in.
Pääpainollisen tavun jäljessä pääte on ‑hVn: maa-han, tä-hän. Se on päätteenä myös monikkovartalon diftongin jäljessä (siltoi-hin). Lisäksi ‑hVn esiintyy pitkään vokaaliin päättyvissä lainasanoissa: sitaattilainoissa ja vieraskielisissä nimissä se on lähes yksinomainen (a); mukautuneissa vierassanoissa on -seen ~ ‑siin tavallisempi (b).
Muutoin ‑seen ja ‑siin esiintyvät painottoman tavun pitkän vokaaliaineksen jäljessä: -seen esiintyy yksikössä pitkän vokaalin jäljessä, esim. vapaa-seen, kaunii-seen, ja -siin samojen sanojen monikkomuodoissa Vi-aineksen jäljessä: vapai-siin, kallii-siin. Vaihtelusta usei-siin ~ usei-hin » § 94.
Kevyt-sanan tavoin taipuvissa sanoissa illatiivin päätteenä voi olla ‑Vn, ‑hVn, esim. kevyeen, kevyihin, tai ‑seen, ‑siin: kevyeeseen, kevyisiin (vrt. puolue : puoluee‑). Tämänkaltaisia sanoja on kourallinen (» § 68).
Huom. 1. Sanojen kevyt ja olut illatiivimuotojen vaihtelusuhteet olivat Google-haun 10/2002 tuloksissa seuraavat:
Huom. 2. Pohjalaismurteissa illatiivi on hVn-päätteinen myös painottoman tavun jäljessä: kouluhun. Yleiskielessä ‑hVn on tässä asemassa vanhahtava: Me käymme joulun viettohon.
Edellinen pykälä