Puhutussa kielessä ilmaistaan monikon 1. persoonan käskyä ensisijaisesti verbialkuisella, morfologisesti passiivimuotoisella lauseella: Lähdetään ~ Ei lähdetä kotiin. Varsinainen morfologinen imperatiivimuoto lähtekäämme on edelleen tietyissä tilanteissa ja tyylilajeissa mahdollinen joskin kaikkiaan hyvin harvinainen (» § 1656).
Ero monikon 1. persoonan indikatiivin merkityksessä käytettävään passiivimuotoon kuten Me mennään jo sisälle on siinä, että direktiivistä useimmiten puuttuu 1. persoonan pronomini, ja esiintyessään se sijoittuu verbin jälkeen: Mennään (me) jo sisälle. Lisäksi direktiivissä monikon 1. persoonan possessiivisuffiksi, joka ei varsinaisen passiivin kanssa käy, osoittaa, että kehotuksen alaisena on monikon 1. persoona: Autetaan itseämme ~ *itseänsä. Imperatiivin tehtävässä käytettävä passiivi voi joskus olla imperfektimuotoinenkin: Nyt lähdettiin (» § 1533). Esimerkkejä imperatiivitapauksista:
Sekä verbin valinnasta että kontekstista riippuu, tulkitaanko passiivi inklusiivisesti vai eksklusiivisesti, toisin sanoen sisällyttääkö se puhujan kehotuksenalaisiin (a) vai ei (b).
Huom. Lääkärin käyttämänä passiivi voi käytännössä tarkoittaa pelkkää potilaan toimintaakin. Viime kädessä lausuman leksikaalinen sisältö ratkaisee, onko toiminta yhdessä tehtävä vai ei.
Edellinen pykälä