§ 1652 Subjektin ja puhuttelun rajanvetoa

Taustoittava pykälä

Imperatiivilauseen 2. persoonan pronominin subjektius riippuu siitä, miten eri subjektikriteereitä painotetaan. Jos ratkaisevana pidetään sitä, että objekti on nominatiivissa vain subjektittomassa lauseessa, kuten Siro (1964b: 85–86) on esittänyt, puhuttelevaa pronominia ei voi katsoa subjektiksi vaan sitä on pidettävä funktioltaan lisäyksenä. Jos taas kongruointia verbin kanssa ja possessiivisuffiksin sitomista (» § 1445) pidetään keskeisinä, subjektiksi voidaan katsoa 2. persoonan pronomini mutta ei imperatiivilauseessa mahdollista leksikaalista NP:tä.

Puhutteluna käytetty leksikaalinen substantiivilauseke, joka on usein erisnimi tai muu epiteetti, voi esiintyä paitsi 2. persoonan imperatiivilauseessa myös passiivimuotoisessa käskylauseessa (a) ja muissakin subjektillisissa indikatiivimuotoisessa lauseissa, jotka on suunnattu tietylle vastaanottajalle (b). Tällainen puhuttelulauseke ei toimi subjektina vaan lisäyksenä:

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus