Direktiiveissä ‑s liittyy tyypillisesti 2. persoonan imperatiiviin (a), puhutussa kielessä myös passiivimuotoiseen monikon 1. persoonaan (b). Lausumalla ehdotetaan välittömästi noudatettavaa toimintaa; partikkeli tuo siihen usein vetoavan sävyn. 2. persoonan preesensmuotoiset lausumat saavat direktiivin tulkinnan (c).
Lääkäri: | – – mulla oliki täällä aikasemmi ↑paperit ni katotaas sitte, |
(1.0) – – | |
Lääkäri: | No minkäslaista ongelmaa. |
Potilas: | No nyt mun suurempi vaivani on – –. |
Lääkäri: | ↑Nii, (.) elikkä kertokaas vähä tarkemmi. (P) |
Imperatiivilauseessa ‑s yhdistyy usein liitepartikkeliin ‑pA (d–e). Tämä yhdyspartikkeli voi sijoittua sellaisiinkin asemiin, joihin pelkkä ‑s ei käy (-s:n distribuutiosta » § 126). Yhdyspartikkeli esiintyy myös passiivimuotoisissa direktiiveissä (e).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet