Substantiivin kuvaamia olioita tai asioita luonnehditaan tai täsmennetään erityyppisillä ilmauksilla, joita syntaksin tasolla kutsutaan substantiivin määritteiksi ja täydennyksiksi eli yhteisesti laajennuksiksi. Substantiivista ja sen laajennuksista syntyvä kokonaisuus on substantiivilauseke, NP, jossa substantiivi on edussanana, esim. korkea talo, musiikkia kaikkiruokaisille, kaupunkiin muuttaminen kesän jälkeen. Yksinkertaisimmillaan NP koostuu yhdestä substantiivista, esim. talo, mutta laajennukset saattavat muodostaa hyvinkin monikerroksisia rakenteita. Kieliopillisia rajoituksia laajennusten määrälle ei ole. Seuraavissa esimerkeissä hakasulkeisiin merkityt jaksot ovat kokonaisuudessaan NP:itä, mutta ne saattavat itsekin koostua monista lausekkeista. NP:n edussana on kursivoitu.
Substantiivin lauseasemissa olevat pronominit taipuvat sijassa ja luvussa substantiivin tapaan. Ne muodostavat tällöin NP:n, mutta eivät saa substantiivin tavoin etumääritteitä: *ihana hän, *sellaisessa siinä. Erotukseksi pronominin muodostamista lausekkeista substantiivin muodostamia lausekkeita kutsutaan (täysiksi) leksikaalisiksi NP:iksi (» § 442).
Huom. Fennistisestä perinteestä poiketen tässä kieliopissa ei substantiivin määritteitä kutsuta attribuuteiksi, sillä eri sanaluokkien sanojen laajennuksia ei erotella eri termein. Perinteisessä kieliopissa verbillä on adverbiaaleja ja substantiivilla attribuutteja (ja attributiiveja), mutta tässä substantiivilla katsotaan muiden sanaluokkien sanojen tapaan olevan laajennuksia. Ne ovat genetiivi- ja adjektiivimääritteitä, esim. naisen pitkä elämä, ja adverbiaalitäydennyksiä ja -määritteitä, esim. usko huomiseen; tuttava rajan takaa, konsertti eilen. Näin esim. verbin ja siitä johdetun substantiivin samanfunktioiset laajennukset ovat myös samannimisiä:
| Adverbiaalitäydennyksiä: | käydä ~ käynti parvekkeella |
| Adverbiaalimääritteitä: | tupakoida ~ tupakointi parvekkeella |
Edellinen pykälä