Taustoittava pykälä
Keskeinen kommunikaatioverbi sanoa saa transitiivisena leksikaalisen tai pronominiobjektin: Mitä sanoit?; Hän sanoi jotakin ~ totuuden ~ oman kantansa. Vähemmän ilmeistä verbin transitiivisuus on rituaalisten tervehdysten yhteydessä, esim. Hän sanoi päivää ~ terve ~ hei. Lauseobjekti on muutenkin vähemmän prototyyppinen objekti kuin leksikaalinen substantiivilauseke (ks. Hopper – Thompson 1980), ja vähiten objektin piirteitä on johtolauseen edellä olevalla suoralla sitaatilla: – Moi, sanoi joku tyttö (E) (» § 1481).
Silloinkin kun johtolauseen ja referaatin välillä ei ole kieliopillista suhdetta, referaatti on semanttisesti osa kommunikaatioverbin valenssikehystä (» § 483). Ainakin tavallisimmat kommunikaatioverbit vaativat ympärilleen subjektin lisäksi vähintäänkin ilmauksen, joka kertoo puheen sisällöstä. Sellaiset ilmaukset kuin Hän sanoi ~ kysyi ~ ehdotti ilman niitä seuraavaa puheen sisältöä kuvaavaa ilmausta ovat elliptisiä, tekstiyhteyden nojalla täydentyviä. Näin ollen sanoa-verbi ja osittain sen lähisynonyymit eivät ole sen enempää puhtaita transitiivi- kuin intransitiiviverbejäkään. Munro (1982: 316) perustelee tätä eri kielistä havaittua kieliopillista ilmiötä puhumisen erityisasemalla ihmisen persoonan ja aikeiden kuvauksessa.
Edellinen pykälä