Taustoittava pykälä
Keskeinen kommunikaatioverbi sanoa saa transitiivisena leksikaalisen tai pronominiobjektin: Mitä sanoit?; Hän sanoi jotakin ~ totuuden ~ oman kantansa. Vähemmän ilmeistä verbin transitiivisuus on rituaalisten tervehdysten yhteydessä, esim. Hän sanoi päivää ~ terve ~ hei. Lauseobjekti on muutenkin vähemmän prototyyppinen objekti kuin leksikaalinen substantiivilauseke (ks. Hopper – Thompson 1980), ja vähiten objektin piirteitä on johtolauseen edellä olevalla suoralla sitaatilla: – Moi, sanoi joku tyttö (E) (» § 1481).
Silloinkin kun johtolauseen ja referaatin välillä ei ole kieliopillista suhdetta, referaatti on semanttisesti osa kommunikaatioverbin valenssikehystä (» § 483). Ainakin tavallisimmat kommunikaatioverbit vaativat ympärilleen subjektin lisäksi vähintäänkin ilmauksen, joka kertoo puheen sisällöstä. Sellaiset ilmaukset kuin Hän sanoi ~ kysyi ~ ehdotti ilman niitä seuraavaa puheen sisältöä kuvaavaa ilmausta ovat elliptisiä, tekstiyhteyden nojalla täydentyviä. Näin ollen sanoa-verbi ja osittain sen lähisynonyymit eivät ole sen enempää puhtaita transitiivi- kuin intransitiiviverbejäkään. Munro (1982: 316) perustelee tätä eri kielistä havaittua kieliopillista ilmiötä puhumisen erityisasemalla ihmisen persoonan ja aikeiden kuvauksessa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset