Yksitavuiset pronominit ovat painottomia ja alttiita kliittistymiselle. Varsinkin persoonapronominit sä, te, mä (ja se) voidaan verbinjälkeisessä asemassa hahmottaa verbiin kiinteästi liittyviksi, esim. ootsä, meettekste, emmä, eikse, mitä osoittaa yhteen kirjoittaminen esim. kaunokirjallisessa dialogissa. Erona partikkelin ja kieltoverbin sulaumiin (» § 142 – 143) on se, että pronomini kiinnittyy periaatteessa mihin hyvänsä verbiin, eivätkä nämä sulaumat siis ole leksikaalistuneita. Kliittistynyt pronomini ei mukaudu vokaalisointuun (*ootsa).
Pronominin kliittistymistä esiintyy etenkin kysymyksissä, joissa pronominina on sä. Pronomini liittyy verbin yksikön toisen persoonan muotoon (a), jonka loppu-t:n sijalla voi olla myös kysymysliitelähtöinen ‑k (b); tämä k:llinen tyyppi on länsisuomalainen. Pronominin loppu-ä voi myös puuttua (c), jolloin -ks hahmottuu omaksi jakamattomaksi kysymysliitteekseen (» § 130).
Oulun seudulla esiintyy kysymyssanaan tai kO-liitteen sisältävään verbinmuotoon sulautuneena sinä-pronominin jälkitavu asussa nää tai nä:
Muiden persoonapronominien kuin s(in)ä kliittistyminen ei ole yhtä yleistä:
Edellinen pykälä