Kiinteä appositiorakenne ei edusta sen enempää määrite- kuin liitynnäissuhdettakaan. Kuten löyhäkin, se edustaa predikaatiosuhdetta. Lisäyksistä se eroaa siinä suhteessa, että rakenne ei erotu puheessa prosodisesti kahdeksi eri osaksi. Tämä heijastuu kirjoitukseen niin, ettei osia eroteta toisistaan välimerkein. Jälkiosaan ei myöskään liity sellaisia elementtejä kuin toisin sanoen, nimittäin tai esimerkiksi. Tapauksia on karkeasti ottaen kahta tyyppiä: sellaisia, joiden alussa on pronomini tai proadverbi, ja sellaisia, joiden alkuosana on nimike ja jälkiosana tyypillisesti erisnimi (» § 1062).
Persoonapronominit muodostavat niitä seuraavan leksikaalisen nominaalisen lausekkeen kanssa aina kiinteän appositiorakenteen (a). Jälkimmäinen lauseke ilmaisee, keitä tai millaisia pronominin tarkoitteen alaan kuuluu. (Vrt. myös » § 1077.) Lauseen predikaatti kongruoi persoonapronominin kanssa.
Paikkaa ilmaisevat proadverbit muodostavat kiinteän apposition niitä seuraavan adverbilausekkeen (b), paikallissijaisen substantiivilausekkeen (c) tai adpositiolausekkeen (d) kanssa. Samoin käyttäytyvät leksikaalistuneet adverbit kuten kotona.
Kiinteiden appositiorakenteiden erottaminen peräkkäin sijoittuvista adverbiaaleista ei ole yksiselitteistä. Kiinteästi toisiinsa liittyvissä adverbiaalijonoissa esiintyy usein ensimmäisenä jäsenenä ajan adverbeja nyt, silloin, joskus (e). Näitä deiktisiä adverbeja voidaan pitää kiinteän appositiorakenteen osina samaan tapaan kuin paikkaa ilmaisevia proadverbeja. Vastaavasti sellaiset ajan ilmaukset kuin aamulla hyvissä ajoin tai illalla kuudelta voidaan nähdä appositiorakenteena.
Huom. Pronominien taivutusmuotoja siinä ja tuohon käytetään sekä tarkenteina että itsenäisinä paikanilmauksina. Jälkimmäisessä tapauksessa ne ovat appositiorakenteen osia.