Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Tempus > Imperfektin ja perfektin suhde > § 1538 Ajallinen määräisyys vs. epämääräisyys

§ 1538 Ajallinen määräisyys vs. epämääräisyys

Imperfektissä puhuja asettuu ikään kuin menneen tilanteen silminnäkijäksi. Viittaushetki sisältyy puheena olevan tilanteen tapahtuma-aikaan (V = T) < P, mistä syntyy vaikutelma temporaalisesta määräisyydestä ja kiinnittymisestä tiettyyn tunnistettavissa olevaan menneeseen ajankohtaan. Perfektissä taas puhuja tarkastelee mennyttä tai menneessä alkanutta tilannetta puhehetken näkökulmasta käsin: T < (V = P). Preesensmuotoisen apuverbin ja aiemmuutta ilmaisevan partisiipin muodostaman kokonaisuuden ansiosta syntyy vaikutelma ajallisesta epämääräisyydestä. Perfektissä tilannetta tarkastellaan vähemmän temporaalisesti. Perfekti onkin luonteeltaan toteava ilmaustyyppi, imperfekti taas kuuluu dynaamiseen kerrontaan. Perfektissä kuvataan enemmän nykytilaa ja imperfektissä tiettyä mennyttä tapahtumaa; imperfekti esittää siis tilanteen nykyisyydestä erillisenä menneenä tapahtumana, kokonaisuutena.

Sama tilanne voidaan ilmaista joko imperfektissä tai perfektissä. Esimerkin (a) imperfekti merkitsee verbin kuvaaman tilanteen menneessä ajassa päättyneeksi, mutta perfektissä tilanteen tulkitaan jatkuvan puhehetkelläkin. Esimerkin (b) perfekti-ilmaus on tavallisempi vastaus kysymykseen Miksi sinä itket?, sillä imperfekti kiinnittää tapahtuneen vahvasti johonkin yksittäiseen menneeseen hetkeen ja implikoi sen liittymistä toisiaan seuraavien tilanteiden ketjuun; vrt. (c). Perfektissä pelkkä tapahtuman maininta riittää vastaukseksi: vastaaja itkee kyseisen menneen tapahtuman seurauksena.

(a)
Odotin häntä kaksi tuntia. | Olen odottanut häntä kaksi tuntia.
(b)
– Miksi sinä itket? – Minun kissani kuoli. | – Minun kissani on kuollut.
(c)
Johannes Virolainen kuoli 86-vuotiaana (L) [otsikko] | Tasavallan isäntärenki on kuollut (L) [otsikko]

Imperfekti on kerronnan tempus: menneet tilanteet esitetään toisiaan seuraavana sekvenssinä. Perfektiä taas ei yleensä käytetä näin, vaan se lähes keskeyttää narratiivisen juonen. Tämä piirre näkyy myös esimerkistä (d), jossa imperfektikerronta keskeytyy perfektissä ja pluskvamperfektissä esitetyllä sivupolulla juonesta:

(d)
– – 54-vuotias [suomalainen] merimies seilasi 1987 tanskalaisessa Gerda Vesta ‑aluksessa Kolumbian ja Yhdysvaltain väliä. – – Suomalainen merimies osallistui – – huumepaalien lastaukseen. Mies on myöntänyt tienneensä, mitä paaleissa oli. Gerda Vestin tanskalainen kapteeni oli etukäteen puhunut erikoiskeikasta – –. Sisältö paljastui merimiehelle viimeistään – –. (L)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Yleistä

Lause lauseen jäsenenä

Että-lause adjektiivin ja adverbin yhteydessä

Että- ja kysymyslause substantiivin määritteinä

Relatiivilauseet

Kuin-rakenteet

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Yleistä

Preesens

Imperfekti eli preteriti

Perfekti

Imperfektin ja perfektin suhde

Pluskvamperfekti

Tulevaan aikaan viittaaminen

Tempusjärjestelmä kokonaisuutena

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot