Persoona on kieliopillinen kategoria, joka perustuu referentiaalisten eli viittaavien NP:iden luokittamiseen puhetilanteen kannalta kolmia puhujaan, kuulijaan ja muihin. Monikollisissa viittauksissa puhujan tai kuulijan viiteryhmät saattavat sisältää sekä läsnä- että poissaolevia osallistujia. Puhujaa viiteryhmineen kutsutaan 1. persoonaksi, kuulijaa viiteryhmineen 2. persoonaksi ja muita 3. persoonaksi. Myös yksipersoonainen passiivi kuuluu persoonajärjestelmään (» § 1313).
Persoonamuotoja käytetään myös muuten kuin viittaamaan puheaktipersooniin suoraan. Yksikön 3. persoonan erikoistapaus on nollapersoona: se viittaa usein paitsi yleistävästi myös 1. persoonaan eli puhujaan itseensä. Myös yksikön 2. persoonan muotoja käytetään yleistävästi varsinkin puhutussa kielessä (» § 1365).
Huom. Yksipersoonaista passiivia on kutsuttu 4. persoonaksi erotuksena 1., 2. ja 3. persoonasta (Tuomikoski 1971). Passiivin viittauspotentiaali on kuitenkin päällekkäinen toisten persoonien kanssa: yleensä se viittaa muihin kuin läsnäolijoihin, mutta voi viitata myös puhujaan tai kuulijaan.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä