Tila on yhtäjaksoinen tilanne, jolla ei ole luontaista päätepistettä (tällaista ilmaisevista verbeistä » § 1509). Tilaan ei sisälly muutosta eikä liikettä, joten sille on ominaista homogeenisuus. Tilaa kuvaavan lauseen subjektin tarkoite ei yleensä ole kontrolloiva agentti. Tiloja on sangen erityyppisiä.
Tyypillisessä tilassa joku tai jokin on jonkinlainen tai jossakin, kuuluu tai sisältyy johonkin.
Olemisverbejä ovat myös asentoverbit kuten istua, seisoa ja maata, joilla kuvataan olion sijaitsemista jossakin paikassa tietyssä asennossa (a). Esimerkiksi seisominen voidaan kuitenkin tulkita elollisen olion tahdosta riippuvaksi, jolloin se ei ole tyypillinen tila (b) (» § 1504, 1519).
Johonkin kuulumista ilmaisevat verbit kuten sisältää ja omistaa saavat myönteisessä lauseessa tilaverbeille poikkeuksellisesti totaaliobjektin, kun kyse on tarkoitteeltaan jaottomasta entiteetistä (» § 1512). Silti omistus- ja sisältyvyyssuhdetta ilmaiseva tilanne ei ole luonteeltaan muutosta sisältävä tapahtuma, vaan tila.
Sääverbien kuten sataa, tuulla, myrskytä kuvaamat tilanteet ovat ateelisiä. Tästä syystä ne ovat pikemminkin tiloja kuin tapahtumia (tätä kuvastaa myös ilmaus säätila). Mahdollisen liikkeen implikaatio voi tuoda ilmaukseen dynaamisuutta (» § 1506).
Huom. Verbeillä pysyä ja jäädä voi kuvata samaa tilannetta, mutta aspektuaalisesti ne ovat erilaisia. Kummassakin on siinä mielessä statiivisia piirteitä, että niiden ilmaisemaan tilanteeseen ei sisälly liikettä eikä muutosta, ainoastaan sellaisen implikaatio: Pysyn täällä; Jään tänne. Toisaalta näiden verbien yhteydessä elollinen subjekti voi olla tekoa kontrolloiva, mikä ei ole luonteenomaista tiloille. Pysyä on kuitenkin olosijaisine adverbiaaleineen tilaverbi. Jäädä sen sijaan saa suuntasijaisen täydennyksen; myös keston ilmaus on suuntasijainen: Jään pian lomalle kuukaudeksi. Jäädä on siis muutosverbin tyyppinen (» § 481).
Edellinen pykälä