Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Sanarakenne ja sananmuodostus > Sanan hahmo > Sanahahmo > § 147 Sanojen hahmottuminen sanatyypeiksi

§ 147 Sanojen hahmottuminen sanatyypeiksi

Sanahahmolla tarkoitetaan sanan fonologista ilmiasua, skemaattista runkoa, joka rakentuu sen tavuluvusta sekä fonologisesta ja morfologisesta rakenteesta. Fonologinen sanahahmo voi kertoa paitsi sanan morfologisesta rakennetyypistä myös sen iästä ja mahdollisesta lainaperäisyydestä (» § 150153).

Nomini- ja verbivartalot noudattavat paljolti yhteneviä fonologisia rakenneperiaatteita. Perussanan kanoninen hahmo on kaksitavuinen ja vokaaliloppuinen. Myös yksitavuiset nomini- ja verbivartalot ovat nykykielessä poikkeuksetta perussanoja. Lisäksi yksitavuisia ovat monet luonteeltaan kieliopilliset sanat eli pronominit, apuverbit, konjunktiot ja muut partikkelit, esim. se, m(in)ä, on, ei, ja, kun, mut(ta), sit(ten), kyl(lä).

Sanahahmoa kuvastaa myös lekseemien ryhmittely vartalonsa mukaisiin tyyppeihin vokaalivartalon (» § 55) tavuluvun ja loppuvokaali(sto)n mukaan, esim. kaksitavuiset O-vartalot, monitavuiset A-vartalot jne. Nämä vartalon ominaisuudet ovat keskeisiä sanan taivutuksen ja edelleenjohdon kannalta: vartalon fonologinen rakenne säätelee osaltaan taivutuspäätteiden allomorfien sekä johdinten valintaa. Sanan hahmon ja taivutuspäätteistön perusteella tehdään jako sanojen taivutustyyppeihin (» § 6377).

Sanavartalon fonologinen hahmo kertoo sanan rakennetyypistä siten, että vokaalivartaloltaan yksi- ja kaksitavuiset sanat ovat enimmäkseen perussanoja, kun taas kolmi- ja useampitavuiset sanat – etenkin verbit – ovat todennäköisemmin johdoksia. Toisaalta perussanat ja johdokset eivät kaikilta osin eroa sanahahmoltaan toisistaan. Kaksitavuisissa vokaaliloppuisissa sanoissa on johdoksiakin, esim. otto, anti, jänö, ja samaan johdostyyppiin voi kuulua niin kaksi-, kolmi- kuin useampitavuisiakin sanoja, esim. tuoja, kantaja, opettaja; syöttää, istuttaa, lamaannuttaa. Neli- tai useampitavuiset substantiivit taas saattavat hahmottua yhdyssanoiksi vaikkeivät niitä varsinaisesti olekaan, esim. artisokka, hämähäkki (» § 406 huom.).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Substantiivit sanaluokkana

Substantiivien luokkia

Substantiivilauseke

Substantiivin määritteet ja täydennykset

Restriktiiviset ja epärestriktiiviset määritteet

Yleismerkityksisten substantiivien määritteet

Taipumaton substantiivimäärite

Tarkenteet

Genetiivimääritteet

Adjektiivimääritteet

Substantiivin adverbiaalit

Osa‑, ryhmä- ja mittasanat

Infinitiivilauseke ja lause substantiivin laajennuksina

Tilastotietoja NP:n rakenteesta

Erisnimet

Substantiivin adjektiivimainen käyttö

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot