Verbiliitosta koostuvia monipersoonaisia passiiveja on kahta tyyppiä. Muutospassiivissa on apuverbinä muutosverbi tulla tai joutua (a), tilapassiivissa tilaverbi olla (b). Tämän mukaisesti vaihtelee myös partisiipin sija: muutospassiivissa se on translatiivi, tilapassiivissa essiivi tai predikatiivin sija eli nominatiivi tai partitiivi.
Passiivisen verbiliiton keskeisenä osana on passiivimuotoinen tai ‑tulkintainen partisiippi. Agenttipartisiippi (poliisin yllättämäksi) ei sisällä passiivin tunnusta mutta on muilta ominaisuuksiltaan passiivin kaltainen (» § 529).
Monipersoonaisessa passiivissa verbi kongruoi yleensä edellään olevan subjektin kanssa, mutta lause voi myös noudattaa eksistentiaalilauseen mallia ja saada partitiivisubjektin (c). Tämä on mahdollista muutospassiivissa ja essiivillisessä tilapassiivissa. Remaattinen subjekti voi muutenkin olla verbikentässä (d).
Kuten yksipersoonainenkin passiivi, muutos- ja tilapassiivi implikoivat yleensä ihmistarkoitteista tekijää tai muuta subjektiargumenttia. Ilmipantu subjektiargumentti ei välttämättä ole ihmistarkoitteinen. Se ilmaistaan genetiivi-NP:llä, joka on agenttipartisiipin yhteydessä pakollinen: jouduin poliisin ~ sateen yllättämäksi; myös poliisin kuulusteltavaksi, sateen kasteltavaksi. Genetiivi-NP on partisiipin, ei lauseen subjektiargumentti; se on verrattavissa agenttiadverbiaaliin (» § 1327).
Verbiliittopohjaiset passiivirakenteet ovat vähemmän vakiintuneita ja harvemmin esiintyviä kuin yksipersoonainen passiivi. Syntaktisesti ne ovat ymmärrettävissä myös partisiippilausekkeen sisältäviksi aktiivilauseiksi (» § 1336).
Huom. Muutospassiivina käytetään myös TUA-infiniittiä: Neuvotteluissa nämä avoimesti protektionistiset EEC:n ehdot tulivat kirjoitettua jonkinlaisessa ehdollisessa muodossa sopimukseen (l). Tavallisemmin tulla tehtyä ilmaisee jälkikäteisnäkökulmaa tilanteeseen (» § 1342, 453).
Edellinen pykälä