Verbien infiniittiset muodot infinitiivit ja partisiipit käyttäytyvät taivutuksensa puolesta osin nominien tavoin: niiltä puuttuvat finiittiverbin morfologiset kategoriat modus ja tempus; lisäksi eräissä muodoissa mahdollinen persoona ilmaistaan possessiivisuffiksilla eikä persoonapäätteellä. Partisiipit ovat paitsi verbiparadigmaan kuuluvia muotoja myös adjektiivisia sanoja: niillä on luku- ja sijataivutus (» § 61, 122). Infinitiivit ovat luonteeltaan vähemmän nominaalisia; niiden sijataivutus on vajaa eikä niillä ole monikkoa (» § 120 – 121). (Infiniittisten muotojen käytöstä luvussa Infinitiivit ja partisiipit » § 490 – 550.)
Eräiden infiniittimuotojen tunnukset koostuvat useammasta morfologisesta osasta, joille on kuitenkin kokonaisuutena vakiintunut oma kieliopillinen tehtävänsä, esim. aines ‑vinA-+POS muodossa olevinaan. Kiteytyneen tunnuksen yhtenä osana on tavallisimmin jokin partisiipin tunnus. Näitä nippuinfiniiteiksi kutsuttavia muotoja esiintyy erilaisten liittomuotojen ja verbiliittojen ym. olla-verbillisten konstruktioiden osina (» § 57, 123, 451 – 453, 496 – 497).
Huom. Kieltoverbin kanssa esiintyvä pääverbin kieltomuoto on siinä mielessä infiniittinen, että siinä ei ole persoonapäätettä: en kerro. Kuitenkin se voi sisältää modustunnuksen: en kertoisi.
Edellinen pykälä