Verbien infiniittiset muodot infinitiivit ja partisiipit käyttäytyvät taivutuksensa puolesta osin nominien tavoin: niiltä puuttuvat finiittiverbin morfologiset kategoriat modus ja tempus; lisäksi eräissä muodoissa mahdollinen persoona ilmaistaan possessiivisuffiksilla eikä persoonapäätteellä. Partisiipit ovat paitsi verbiparadigmaan kuuluvia muotoja myös adjektiivisia sanoja: niillä on luku- ja sijataivutus (» § 61, 122). Infinitiivit ovat luonteeltaan vähemmän nominaalisia; niiden sijataivutus on vajaa eikä niillä ole monikkoa (» § 120 – 121). (Infiniittisten muotojen käytöstä luvussa Infinitiivit ja partisiipit » § 490 – 550.)
Eräiden infiniittimuotojen tunnukset koostuvat useammasta morfologisesta osasta, joille on kuitenkin kokonaisuutena vakiintunut oma kieliopillinen tehtävänsä, esim. aines ‑vinA-+POS muodossa olevinaan. Kiteytyneen tunnuksen yhtenä osana on tavallisimmin jokin partisiipin tunnus. Näitä nippuinfiniiteiksi kutsuttavia muotoja esiintyy erilaisten liittomuotojen ja verbiliittojen ym. olla-verbillisten konstruktioiden osina (» § 57, 123, 451 – 453, 496 – 497).
Huom. Kieltoverbin kanssa esiintyvä pääverbin kieltomuoto on siinä mielessä infiniittinen, että siinä ei ole persoonapäätettä: en kerro. Kuitenkin se voi sisältää modustunnuksen: en kertoisi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä