Verbien infiniittiset muodot infinitiivit ja partisiipit käyttäytyvät taivutuksensa puolesta osin nominien tavoin: niiltä puuttuvat finiittiverbin morfologiset kategoriat modus ja tempus; lisäksi eräissä muodoissa mahdollinen persoona ilmaistaan possessiivisuffiksilla eikä persoonapäätteellä. Partisiipit ovat paitsi verbiparadigmaan kuuluvia muotoja myös adjektiivisia sanoja: niillä on luku- ja sijataivutus (» § 61, 122). Infinitiivit ovat luonteeltaan vähemmän nominaalisia; niiden sijataivutus on vajaa eikä niillä ole monikkoa (» § 120 – 121). (Infiniittisten muotojen käytöstä luvussa Infinitiivit ja partisiipit » § 490 – 550.)
Eräiden infiniittimuotojen tunnukset koostuvat useammasta morfologisesta osasta, joille on kuitenkin kokonaisuutena vakiintunut oma kieliopillinen tehtävänsä, esim. aines ‑vinA-+POS muodossa olevinaan. Kiteytyneen tunnuksen yhtenä osana on tavallisimmin jokin partisiipin tunnus. Näitä nippuinfiniiteiksi kutsuttavia muotoja esiintyy erilaisten liittomuotojen ja verbiliittojen ym. olla-verbillisten konstruktioiden osina (» § 57, 123, 451 – 453, 496 – 497).
Huom. Kieltoverbin kanssa esiintyvä pääverbin kieltomuoto on siinä mielessä infiniittinen, että siinä ei ole persoonapäätettä: en kerro. Kuitenkin se voi sisältää modustunnuksen: en kertoisi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä