Monien partikkeleiden tehtävänä on tuoda lausumaan lisämerkityksiä. Tällaisia ovat varsinkin sävypartikkelit (» § 821). Tavallisimmat partikkelit, jotka tekevät väitelauseesta affektisen, ovat kyllä ja jo(han) (» § 1718) sekä näiden kanssa yhdessä tai yksinäänkin käytetyt sävypartikkelit ny(t), sit(ten), aina, viel(ä) ja vast(a).
Toivomusta ilmaisevien huudahdusten alussa on lausumapartikkeli että, kun tai jos, johon saattaa lisäksi liittyä interjektioita (voi että) tai liitepartikkeli (jospa) (» § 1719 – 1720). (Lausumapartikkelien ja konjunktioiden eroista » § 801.)
Varsinkin lausumanalkuisena vakuuttelun sävyn tuova modaalipartikkeli kyllä-(pä) riittää usein yksinkin välittämään väitelauseen affektisen merkityksen. Partikkeli kyllä esiintyy myös yhdessä sävypartikkelien kuten aina, nyt, sit ja sitten kanssa. Verbiloppuiset kyllä-alkuiset huudahduslauseet toimivat vastaväitteinä jollekin päinvastaiselle: Kyllä se asiansa osaa ~ työnsä hoitaa.
Toiseksi kyllä-partikkelin sisältävät lauseet korostavat puheenalaisen ominaisuuden astetta tai toiminnan intensiteettiä. Silloin kyllä-partikkelin yhteydessä voi esiintyä myös jokin modaaliverbi, joka tukee lausuman affektista sävyä.
Edellinen pykälä