Kun edusosa on verbikantainen, määriteosa voi olla muussakin sijassa kuin nominatiivissa tai genetiivissä. Verbikantaisen substantiivijohdoksen (a) – teonnimen tai jA-tekijännimen – määriteosan sijoina esiintyvät varsinkin paikallissijat; mahdollisia ovat myös instruktiivi ja abessiivi. Partisiipin tai sen johdoksen (b) määriteosaan käyvät lisäksi partitiivi ja monikon nominatiivi, joskin ne ovat harvinaisia. Myös adverbi tai MA- tai E-infinitiivi on verbikantaiselle edusosalle mahdollinen määriteosa. Kaikki mainitut erimuotoiset määriteosat vastaavat edusosan kantaverbin laajennusta.
Sisä- tai ulkopaikallissijainen määriteosa on useimmiten substantiivi; illatiivi on yleisin sija. Abstraktit paikallissijat ovat näitä harvinaisempia. Essiivi-, translatiivi- ja partitiivimääriteosana voi olla myös adjektiivi.
(i)nen-yhdysadjektiivin (» § 426) määriteosa voi nominatiivin ja genetiivin lisäksi olla instruktiivissa, esim. kaikinpuolinen, moninkertainen. Monilla yhdysverbeilläkin (» § 430) on paikallissijainen tai adverbimääriteosa, esim. ristiinnaulita, irtisanoa.
Jokseenkin kaikissa ryhmien (a–b) mukaisissa tapauksissa yhdyssanan varianttina esiintyy vastaava kaksisanainen lauseke. Ryhmässä (a) yhdyssanaisuus on vakiintunutta ja erisanaisen variantin sanajärjestys on yleensä toinen (vesillelasku ~ lasku vesille); partisiipin kiteytyminen yhdyssanaksi on harvinaisempaa (b). Vastaava verbi-ilmauskin on yleensä kiinteä yhtymä, esim. pöytiintarjoilu vrt. tarjoilla pöytiin, hyväksikäyttö vrt. käyttää hyväksi, liikkeellepaneva vrt. panna liikkeelle.
Edellinen pykälä