Samakin entiteetti voidaan joskus ymmärtää sekä jaolliseksi että jaottomaksi. Esimerkiksi abstraktin substantiivin tarkoite hahmottuu kokonaisuudeksi, kun sitä predikoidaan nominatiivipredikatiivilla tai kun se on itse subjektina nominatiivissa. Partitiiviobjekti, -subjekti tai ‑predikatiivi puolestaan osoittavat jaollisuutta. (» § 917, 930, 947.)
| Jaoton (kokonaisuus) | Jaollinen |
| Join kahvin. | Keitän kahvia. |
| Tämä leipä on kivikova. | Tämä leipä on tuoretta. |
| Hänen elämänsä oli onnellinen. | Elämä on ihanaa! |
| Valo oli häikäisevä. | Valo oli terapeuttista. |
| Työni on valmis. | Työni on mielenkiintoista. |
| Liikenne oli ruuhkainen. | Liikenne oli vilkasta. |
| Koulu [rakennus] valmistui. | Koulua on vielä kaksi viikkoa. |
| Esiintymiseen kuuluu jännittäminen. | Esiintymiseen kuuluu jännittämistä. |
| Tunnelma oli hyvä. | Linja-autossa on tunnelmaa |
| Kengät olivat sopivat [’kenkäpari’]. | Kaikki kengät olivat liian pieniä. |
Ominaisuudennimi viittaa yleensä abstraktiin jaolliseen entiteettiin: En ajatellut että vanhuus on tätä (k); – – onnellisuus on yksinkertaisuutta ja siten typerää (l). Monia käytetään kuitenkin myös viittaamaan laskettavaan tarkoitteeseen, esim. erikoisuus, erimielisyys, itsestäänselvyys, mahdollisuus, muodollisuus, nähtävyys, ominaisuus, todennäköisyys, tuttavuus, uutuus, vahvuus, velvollisuus, vääryys (» § 176). Mitä spesifimpään ja konkreettisempaan entiteettiin viitataan, sitä helpommin sitä voi luonnehtia nominatiivimuotoisella adjektiivipredikatiivilla (» § 946):
Jaottomien ja jaollisten entiteettien erolla on vastineensa verbi-ilmausten puolella. Jaoton entiteetti vertautuu tapahtumaan kokonaisuutena (rajattu aspekti), jaollinen taas vertautuu jaksoon homogeenisesti etenevää tilannetta (rajaamaton aspekti » § 1498). Aivan kuten yksi ja sama substantiivi voi viitata niin jaolliseen kuin jaottomaankin tarkoitteeseen, myös tyypillisesti rajaamatonta aspektia ilmaisevassa lauseessa esiintyvä verbi saattaakin esiintyä aspektiltaan rajatussa lauseessa (» § 1509). Nominienjaollisuuseroa voidaan sanoa nominaaliseksi aspektiksi.
| Jaollinen: | Elämä on ihanaa! | Jaoton: | Hänen elämänsä oli onnellinen. |
| Rajaamaton: | Rakastin häntä. | Rajattu: | Rakastin hänet rappiolle. |
Huom. Monet abstraktit substantiivit saavat vain partitiivisijaisen adjektiivipredikatiivin; mahdollisuutta näkökulmavaihteluun ei ole: – – Sibeliuksen musiikki on suurempaa kuin ”vain suomalaista” (l); Vain fyrkan perässä juokseminen on uuvuttavaa (l). Sen sijaan substantiivipredikatiivi on joko nominatiivissa tai partitiivissa riippuen predikatiivin tarkoitteen jaollisuudesta: Musiikki on elämäni ja ainut rakkauteni, – – (l); Juokseminen on nautinto, – – (l) (» § 947).
Edellinen pykälä