Kielteisessä liittomuodossa kielto ilmaistaan sekä apuverbissä että pääverbissä. Apuverbinä on kieltoverbi, ja pääverbi on kielto- tai partisiippimuodossa (a). Liittotempuksissa kieltoverbin pääverbinä on olla-apuverbin vastaava muoto (b). Persoona ilmaistaan kieltoverbissä persoonapäätteellä.
Asetelmassa 55 esitetään kieltoverbin taivutusmuodot. Kieltoverbillä on persoonamuodot mutta ei tempuksen tunnusta; preesensin ja imperfektin eron ilmaisee pääverbi: en kerro, en kertonut. Imperatiivissa kieltoverbi perustuu äl(ä)-vartaloon: älä, älkää. Kieltoverbillä ei ole infiniittisiä muotoja.
| en | emme | – | älkäämme | |
| et | ette | älä | älkää | |
| ei | eivät | älköön | älkööt | |
| ei | älköön | |||
Kieltosana ei aina sisällä persoonan tunnusta; esim. seuraavasta yksikön 1. persoonan muodosta se puuttuu:
| Virkailija: | – – sä et oo maksanu tätä vielä – – |
| Asiakas: | e. (P; Airikka 2004: 46) |
Taipumattomana kieltosana voidaan tulkita myös partikkeliksi: – Otatko lisää? – Ei kiitos (» § 1625).
Edellinen pykälä