Nollajohto eli konversio tarkoittaa uuden lekseemin muodostusta ilman morfologisen aineksen lisäystä. Sanavartalo säilyy samana, mutta sillä on eri tehtävä kuin lähtösanalla. Esimerkiksi vartaloltaan identtisen verbin ja substantiivin (esim. paini, tahto, säilö, kulu, tihku) suhde jäsentyy niin päin, että verbiä pidetään ensisijaisena ja substantiivia siitä motivoituvana eli nollajohdon tuottamana (paini-a → paini). Jäsennys perustuu rinnakkaisiin, semanttisesti yhtäläisiin teonnimijohdostapauksiin: vrt. paini-a > paini-minen. Olennaista nollajohdossa on se, että sanaparilla on semanttisesti yhteneviä rinnakkaistapauksia prototyyppisen johtamisen alueella.
Nollajohto on lähinnä nominien ja verbien välistä. Muissakin tapauksissa sanaluokaltaan kahtalaisen sanan, esim. substantiivin ja adjektiivin (kylmä, suomalainen), käyttöjen keskinäinen motivaatiosuunta voi olla havaittavissa eli toinen käyttö on toista ensisijaisempaa, mutta tätä ei yleensä pidetä johtosuhteena.
Edellinen pykälä